Oikeustiede:velan vanhentuminen/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Säätämällä velan vanhentumisesta on tavoiteltu selkeyttä velkasuhteisiin. Ajatustapa ei ollut uusi, vaan velan lakkaaminen ajan kulumisen ja velkojan passiivisuuden seurauksena on ollut meillä vanhastaan hyväksytty oikeusperiaate. Kun muissa maissa on vanhentumisaika vuosien saatossa lyhentynyt, lainsäädäntöä uusittaessa toimittiin samalla tavoin. Yleisin vanhentumisaika lyheni kymmenestä vuodesta kolmeen vuoteen.
Velan vanhentumisesta, aikaisemmin saatavien vanhentumisesta säädettäessä on lainsäädännöllä tavoiteltu velkasuhteiden selkeyttä, ajan kuluminenhan tuottaa yleensä ongelmia todisteluvaikeutuksia velkasuhteen sisältöä ja sen vanhoja tapahtumia selvitettäessä. Tältä osin selkeyteen vaikutti paitsi uusien säännösten sisältö myös se, että vanhentumisaikaa lyhennettiin oleellisesti suurimmassa osassa velkasuhteita. Vanhentumissäännöksen muuttaminen lähensi samalla velkasuhdetta koskevan riidan selvittämistä lähemmäksi tapahtumia, joista pitäisi esittää selvitys oikeudenkäynnissä.
Lainsäädännössä on siten pyritty yhä voimakkaammin siihen, että vastuusuhteet selvitetään kohtuullisessa ajassa. Sama suuntaus on näkynyt viime vuosikymmeninä toteutetuissa esimerkiksi kauppaa koskevissa uudistuksissa. Ostajalle on asetettu velvoitteita toimia kohtuullisessa ajassa uhalla, että hän menettää muuten oikeutensa vedota myyjän virheeseen.
Velan vanhentumisaikaa lyhennettiin merkittävästi suurimmalla osassa velkasuhteita. Tavoitteena ei kuitenkaan ollut, että velat vanhentuisivat entistä useammin. Hallituksen esityksen mukaan velan vanhentumisen pitäisi edelleen olla poikkeuksellista.