työoikeus


työoikeus

Määritelmä työsuhdetta koskevien ja työsuhteeseen asiallisesti liittyvien säännösten kokonaisuus

Selite

Työoikeus on yksi voimassa olevan oikeuden ala, ts. oppi- ja tutkimusaine. Oikeudenalajaottelussa työoikeus kuuluu yksityisoikeuteen, mutta sillä on kytkentöjä julkisoikeuteen. Nykyisen kaltaisen työoikeudellisen sääntelyn syntyhetkenä oli 1800-luvun lopun teollistuminen ja siihen liittynyt tehdastyöväen suojan tarve. Kuitenkin vasta 1940-luvulla työoikeus tunnustettiin Suomessa itsenäiseksi oikeudenalaksi.

Työoikeus jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen, joita ovat yksilöllinen työoikeus, kollektiivinen työoikeus ja työntekijän sosiaaliturvaa koskevien säännösten muodostama kokonaisuus.

Yksilölliseen tai ns. individuaaliseen työoikeuteen kuuluvat yksittäisen työnantajan ja työntekijän välistä työsuhdetta koskevat normit. Vuonna 2001 voimaan tullut työsopimuslaki (55/2001) on keskeinen työsuhdetta sääntelevä laki ja sitä kutsutaankin työoikeuden peruslaiksi. Kollektiiviseen työoikeuteen kuuluvat työehto- ja virkaehtosopimuslait sekä nojalla solmitut työ- ja virkaehtosopimukset, työtuomioistuinta ja työriitojen sovittelua sekä työnantajan ja työntekijöiden yhteistoimintaa koskevat säännökset. Työntekijän sosiaaliturvalla tarkoitetaan ns. työsidonnaista sosiaaliturvaa, johon kuuluvat työeläkkeitä, tapaturmavakuutusta, työttömyysturvaa ja sairausvakuutusta koskevia säännöksiä.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Jaana Paanetoja

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:työoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:työoikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →