työnantaja

Määritelmä työsuhteen toinen osapuoli

Selite

Useissa lainkohdissa käytetään sanaa työnantaja, mutta missään niissä tai muuallakaan työlainsäädännössä ei määritellä työnantajaa tai työnantajuutta.

Työnantajana voi olla joko luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Myös jakamattomalla kuolinpesällä ja konkurssipesällä voi olla työnantaja-asema, vaikkei niitä pidetäkään itsenäisinä oikeushenkilöinä.

Perinteisesti työnantajan aseman määrittäminen ei ole tuottanut ongelmia. Kuitenkin erityisesti 1990 luvulla alkaneen yhtiöiden keskittymisen, yritysmuodon muutosten ja yhtiöiden jakautumisen vuoksi myös työnantajasubjektin määrittäminen on tullut yhä ongelmallisemmaksi.

Työnantaja-asemaan liittyy erilaisia työnantajan velvollisuuksia. Työntekijän suojelun tehokkaan toteutumisen kannalta on tiedettävä, kenelle, keille tai minkälaiselle kokonaisuudelle nämä velvoitteet kuuluvat. Näin ollen ei ole yhdentekevää esimerkiksi, kuinka laajalle yritysten muodostamassa kokonaisuudessa työnantajan uudelleensijoittamisvelvoite ulottuu tai mitä yksiköitä otetaan huomioon ratkaistaessa yhteistoimintalain soveltamisalaa.

Lähtökohtana on, että työsuhteen osapuolena on vain yksi työnantaja. Yhtä useampi henkilö tai yhteisö voi tietenkin joutua yhteisvastuuseen työnantajavelvoitteiden täyttämisestä, jos he ovat yhteisesti solmineet työsopimuksen (yhteistyönantajuus). Jaetusta työnantajuudesta puhutaan silloin, kun työnantajuus jakautuu kahden tai useamman eri työnantajan kesken. Tästä on esimerkkinä työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 3 momentin mukainen työvoiman vuokraus.

Työntekijän suojelun toteutumisen kannalta joissain tapauksissa saattaa olla tarvetta ulottaa työnantajavastuu muodollis-juridisen työnantajasubjektin ulkopuolelle (ns. vastuunläpimurto tai vastuun samaistuminen). Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 3 momentissa on säädetty tällaisesta vastuun laajenemisesta irtisanottaessa työntekijä taloudellisella ja tuotannollisella perusteella. Korkein oikeus katsoi tuomiossaan KKO 2010:43 konsernin yhdeksi työnantajakokonaisuudeksi, ja että konserniin kuuluvan yhtiön palveluksessa olleen työntekijän työsopimus voitiin irtisanoa koko konsernin liiketoiminnan järjestelyistä johtuvasta taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä. Ks. myös korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1995:93.

Työtuomioistuin on joutunut tarkastelemaan ratkaisuissaan työnantajasubjektin määräytymistä (esim. TT 1995:54, TT 2013:152 ja 2014:162). Työneuvosto katsoi lausunnossaan TN 1441-11, että yhteistoimintalain soveltamisalasäännöksissä käytetyllä yritys-käsitteellä tarkoitetaan muodollis-juridista työnantajaa. Lain soveltaminen konserniin tai muuhun yritysryhmään kuuluvassa yrityksessä tuli työneuvoston mukaan ratkaista vain tämän yrityksen oman eikä koko yritysryhmän yhteenlasketun henkilöstömäärän perusteella.

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 3 momentissa on säädetty vastuunläpimurrosta. Myös työsopimuslain 6 luvun 6 §:n 2 momentissa työnantajavastuu on ulotettu työsopimuksen solmineen työnantajan ulkopuolelle. Säännöksen mukaan 9 kuukauden pituinen, kollektiiviperusteella toteutettuun irtisanomiseen liittyvä takaisinottovelvoite koskee myös liikkeen luovutuksensaajaa, jos luovuttaja on irtisanonut työntekijän työsopimuksen päättymään ennen luovutusta.

Oikeustieteessä on tuotu esille, että työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 3 momentissa säädetty vastuunläpimurronperiaate tulisi ottaa huomioon myös irtisanottaessa työntekijään sairauden perusteella.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Jaana Paanetoja

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.4.2024: Oikeustiede:työnantaja. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:työnantaja.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →