Oikeustiede:toissijaisuusperiaate
toissijaisuusperiaate
| toissijaisuusperiaate | |||
| subsidiariteettiperiaate |
Euroopan unionin toimivallan käyttöä säädellään toissijaisuusperiaatteella ja suhteellisuusperiaatteella. Toissijaisuusperiaate määritellään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklan 3 kohdassa. Sopimukseen on liitetty pöytäkirja N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta.
Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan aloilla, jotka kuuluvat unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Niillä aloilla, joilla unionilla ei ole yksinomaisia toimivaltuuksia, toissijaisuusperiaate rajoittaa unionin mahdollisuuksia puuttua asiaan silloin, kun jäsenvaltiot voivat tehokkaasti hoitaa asian kansallisesti, alueellisesti tai paikallisesti. Periaate oikeuttaa unionin ryhtymään toimiin, kun jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa toiminnan tavoitteita, vaan ne voidaan "suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi" saavuttaa paremmin unionin tasolla. Toissijaisuusperiaatteella turvataan jäsenvaltioiden mahdollisuudet tehdä päätöksiä ja toimia ja varmistetaan se, että unioni keskittyy sellaisiin asioihin, joissa sen toiminnalla on lisäarvoa.
Lissabonin sopimuksella määrätään toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismista: kansallisella parlamentilla on kahdeksan viikon määräaika esittää komission presidentille, Euroopan parlamentille ja neuvostolle huomautus, jos se katsoo, että lainsäädäntöaloite on vastoin toissijaisuusperiaatetta. Menettelyä kutsutaan ennakkovaroitusjärjestelmäksi. Järjestelmä kattaa ainoastaan lainsäädäntöehdotukset, eikä se ole käytössä annettaessa delegoituja säädöksiä tai toimeenpanosäädöksiä. Jos kansallisen parlamentin antamaa lausuntoa kannattaa vähintään kolmasosa kansallisten parlamenttien kokonaisäänimäärästä, komission on tarkasteltava esitystä uudelleen. Tätä kutsutaan keltaisen kortin menettelyksi. Komissio voi päättää joko pitää esityksensä voimassa, muuttaa sitä tai peruuttaa sen. Päätös tulee perustella. Jos vähintään yksinkertainen enemmistö kansallisten parlamenttien kokonaisäänimäärästä on sitä mieltä, että normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä annettu säädösehdotus on toissijaisuusperiaatteen vastainen, ja komissio pitää ehdotuksen voimassa, asia siirtyy parlamentille ja neuvostolle. Säädösehdotus voidaan hylätä neuvoston jäsenten 55 prosentin enemmistöllä ja Euroopan parlamentissa annettujen äänten enemmistöllä. Tätä kutsutaan oranssin kortin menettelyksi.
Toissijaisuusperiaatteen noudattamista voidaan valvoa jälkikäteen (kun säädös on annettu) saattamalla asia Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.Kirjoittaja: Emilia Korkea-aho
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
SchützeR2015, Craig&DeBúrca 2015
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:toissijaisuusperiaate. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:toissijaisuusperiaate.)