Oikeustiede:rikkomuskanne
rikkomuskanne
rikkomuskanne |
Mikäli jäsenvaltio jättää noudattamatta unionin oikeuteen perustuvia velvoitteitaan, sitä vastaan voidaan nostaa rikkomuskanne. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 258 artikla antaa Euroopan komissiolle kanneoikeuden. SEUT 259 artikla mahdollistaa jäsenvaltioiden nostamat rikkomuskanteet. Käytännössä jäsenvaltiot nostavat rikkomuskanteita verraten harvoin. Ennen kuin komissio nostaa rikkomuskanteen, sen on annettava jäsenvaltion esittää huomautuksensa sekä tämän jälkeen esittää asiasta perusteltu lausunto. Komission perusteltu lausunto sisältää määräajan, jonka kuluessa jäsenvaltion on noudatettava lausuntoa. Usein näin tapahtuu, eikä perusteltu lausunto siksi pääsääntöisesti johda itse rikkomuskanteeseen. Jäsenvaltio voi myös nostaa rikkomuskanteen, mutta sen on ensin saatettava asia komission käsiteltäväksi. Tällöin komissiolla on kuitenkin kolmen kuukauden aikaraja, jolloin sen tulee antaa perusteltu lausunto. Tältä osin prosessi vastaa komission nostamaa rikkomuskannetta. Aikarajan jälkeen jäsenvaltio voi nostaa kanteensa tuomioistuimessa.
Kirjoittaja: Samuli Miettinen
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
ArnullA2006, Craig&deBúrca2015, OjanenT2016, RaitioJ2016
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:rikkomuskanne. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:rikkomuskanne.)