Oikeustiede:res/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Käsitetäsmennykset. Kun kyse on "asiasta", termi res viittaa oikeussuhteen tai oikeudellisesti relevantin tapahtuman tosiseikastoon (kuten ilmauksessa res factae, 'riidattomat tosiseikat'), oikeusriidan kohteeseen tai – yleisemmin – tuomioistuimessa käsiteltävään oikeusjuttuun kokonaisuutena (ks. jälj. res iudicata). Common law -maissa tuomioistuinratkaisuja referoitaessa käytetään ilmausta in re ('[oikeus]asiassa'), joskus sen elliptistä muotoa re.

"Esineen" tapauksessa kyse voi olla joko yksittäisestä omaisuusobjektista tai – monikkomuodossa – omaisuudesta laajemmin. Erilaisilla määreillä varustettuja, sanan perusmerkitystä täsmentäviä ilmauksia on kymmenittäin, esim. res corporalis ('fyysinen esine'), res derelicta ('hylätty esine'), res immobilis ('kiinteä esine', 'kiinteistö'), res mobilis ('irtain esine'), res extra commercium ('vaihdantakelvoton esine / vaihdantakelvottomat esineet') ja res nullius ('isännätön esine / isännättömät esineet'). Useita niistä käytetään edelleen myös suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa.

Huomionarvoista on, että kieliopillisesti res voi olla niin yksiköllinen kuin monikollinen muoto. Jos sanaan liittyvä määre on esimerkiksi genetiivissä, molemmat tulkinnat ovat mahdollisia (kuten mm. res nullius osoittaa). Monikkomuodossa res voidaan kääntää myös ilmauksella 'omaisuus'.

Sanan taivutetut muodot. Res-sana esiintyy monissa lakimieslatinan ilmauksissa ja maksiimeissa taivutetussa muodossa. Tällainen on erityisesti sanan yksikkömuodon genetiivi rei. Ilmaus lex rei sitae (’esineen [sijainti]paikan laki’) on – kirjoittajan työryhmän empiiristen selvitysten mukaan – kolmanneksi suosituin latinalainen ilmaus eri maiden kansainvälis-yksityisoikeudellisessa kirjallisuudessa (Suomi mukaan lukien). – Taivutusmuotoon rei liittyy sekaannuksen vaara. Se on myös sanan reus (’vastaaja’, ’syytetty’) genetiivimuoto, esim. maksiimissa Actor sequitur forum rei (’Kantaja toimii [saattaa asian vireille] vastaajan tuomioistuimessa’).

Myös muita taivutettuja muotoja esiintyy: jus ad rem (’oikeus esineeseen’), jus in re (’esineoikeus’) ja rebus sic stantibus (’olosuhteiden pysyessä muuttumattomina’). Viimeksi mainittu on käytössä kansainvälisessä oikeudessa. Ilmauksella clausula rebus sic stantibus viitataan ehtoon, jonka mukaan olosuhteiden olennainen muutos johtaa valtiosopimuksen pätemättömyyteen.

Res iudicata. Ilmaus res iudicata käännetään Suomessa yleensä termillä oikeusvoima, ts. sillä viitataan tuomion sitovaan vaikutukseen, joka ilmenee toisessa oikeudenkäynnissä. Sananmukaisesti res iudicata tarkoittaa ’[tuomiolla] ratkaistu asia’. Latinalaisen ilmauksen yleisluonteisuus selittää, että ulkomailla sillä voidaan viitata myös lainvoimaan (ts. siihen, että tuomio on lopullinen). Kuvaavaa on, että ilmauksen nykykielinen muunnelma esiintyy romaanisissa kielissä esimerkiksi lainvoimaisuustodistusten yhteydessä. Italiassa saattaa lopullisen tuomion liiteasiakirjassa lukea: (...) con attestazione di avvenuto passaggio in giudicato / cosa giudicata (’lainvoimaisuustodistuksin’). Vastaavasti Matti Joutsenen Lakikielen sanakirja englanti—suomi antaa res iudicata -termin suomalaisiksi vastineiksi sekä oikeusvoiman että lainvoiman.

Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila