Oikeustiede:pesänselvittäjä/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Oikeuskehitys. Pesänselvittäjäjärjestelmä tuli käyttöön vasta nykyisen perintökaaren (40/65) tullessa voimaan vuonna 1966. Sitä ennen osakkaiden keskinäiset erimielisyydet oli ratkaistu tuomioistuimissa, ja velkavastuusta vapautuminen edellytti, että kuolinpesä luovutettiin konkurssiin. Järjestelmä on lähes sellaisenaan Ruotsissa jo 1930‑luvulla käyttöön otetun pesänselvittäjäjärjestelmän mukainen.
Tosiasiallinen merkitys. Pesänselvittäjämääräyksiä annetaan vuosittain noin 1500. Määrä on siten perin vähäinen kuolinpesien määrään nähden. Syy siihen on järjestelmän tosiasiallinen kalleus etenkin pienissä pesissä. Pesänselvittäjät ovat useimmiten asianajajia. Vaikka osakkaat eivät halua luopua oikeuksistaan määrätä itse kuolinpesän asioista, tämä ei ole este pesänselvittäjän määräämiselle kuolinpesään, sillä pesänselvittäjän on useissa tilanteissa kuultava osakkaita.
Käytännössä pesänselvityksessä turvaudutaan toisinaan jäämistöikeudelliseen ammattitaitoon myös ilman nimenomaista pesänselvittäjämääräystä.
Määrääminen ja valinta. Pesänselvittäjän määrää hakemuksesta perittävän viimeisen kotipaikan alioikeus. Kuolinpesän osakkaalla ja testamentin toimeenpanijalla on ehdoton oikeus saada pesänselvittäjä määrätyksi. Heidän ei tarvitse esittää perusteluja hakemukselleen. Testamentin toimeenpanijaa koskeva määräys osoittaa jo itsessään, että testamentin tekijä on halunnut saattaa kuolinpesän pois osakkaiden hallinnosta.
Hakemus voidaan tehdä milloin hyvänsä perittävän kuoltua, myös pesän tultua jo selvitetyksi mutta sen ollessa edelleen jakamatta. Kuolinpesän osakkaan ulosmittausvelkojalla on niin ikään ehdoton oikeus saada pesänselvittäjä määrätyksi ulosmittauksen tultua toimitetuksi. Ulosmittaus on osoitus velkojan etujen vaarantumisesta.
Pesänselvittäjähakemuksen esittämiseen ovat lisäksi oikeutettuja eräät muut jäämistöintresentit. Heistä tärkeimmät ovat perittävän ja pesän velkoja, vainajan velan takaaja, erityistestamentin saaja sekä pesäosuuksien luovutuksensaajat (ks. perintöosuuden luovutus). Heidän hakemuksestaan pesänselvittäjämääräys voidaan kuitenkin antaa vain, jos he voivat osoittaa määräyksen tarpeelliseksi. Toisin sanoen edellytetään, että osakkaiden yhteishallinto ei riittävästi turvaa heidän etujaan ja oikeuksiaan. Tämän harkintakynnyksen tarkoituksena on suojata normaalilla tavalla toimivaa yhteishallintoa kolmannen ylimitoitetuilta suojavaatimuksilta.
Ennen pesänselvittäjän määräämistä tuomioistuimen on varattava osakkaille tilaisuus tulla kuulluksi hakemuksen johdosta. Jos hakijalla on ehdoton oikeus saada pesänselvittäjä määrätyksi, kuulemisvaraus antaa osakkaalle mahdollisuuden vaikuttaa pesänselvittäjän valintaan. Jos hakijalla on ehdollinen oikeus, kuulemisvarauksella pyritään lisäksi selvittämään, onko hakemus tarpeellinen.
Järjestelmän halpuus‑ ja joustavuustavoitteiden mukaisesti kuolinpesään määrätään pääsääntöisesti vain yksi pesänselvittäjä, jolla tulee olla riittävät taidot pesänselvitykseen. Laissa ei ole asetettu nimenomaista esteettömyysvaatimusta, koska myös osakas voidaan muiden osakkaiden suostuessa poikkeuksellisesti määrätä pesänselvittäjäksi. Toisaalta järjestelmän tavoitteena on luotettavuus, ja tämä edellyttää yleensä pesänselvittäjän esteettömyyttä.
Testamentin toimeenpanijalla on etuoikeus tulla määrätyksi pesänselvittäjäksi, ellei vastasyitä ole. Perittävä voi siten testamenttausvapautensa puitteissa vaikuttaa pesänselvittäjän valintaan. Niin ikään perittävä voi ketään itse tehtävään ehdottamatta sivuttaa testamenttimääräyksellä osakkaat hallinnosta
Toimivalta. Pesänselvittäjän velvollisuutena on ottaa pesä hallintoonsa ja ryhtyä kaikkiin sen selvittämiseksi tarpeellisiin toimiin. Ylivelkaisessa pesässä hänellä on lisäksi velvollisuutena pyrkiä aikaansaamaan sopimus velkojien kanssa. Perinnönjaon tultua toimitetuksi ja lainvoimaiseksi pesänselvittäjä luovuttaa jäämistösaantojen mukaisen varallisuuden osakkaille.
Velvollisuuksiensa täyttämiseksi pesänselvittäjällä on oikeus ottaa jäämistö hallintaansa, toimia pesän puolesta suhteessa kolmanteen, kantaa ja vastata pesää koskevissa asioissa sekä viime kädessä oikeus luovuttaa pesä konkurssiin, mikäli konkurssin edellytykset täyttyvät eivätkä osakkaat suostu täyttämään vajausta. Vuonna 2004 pesänselvittäjän toimivaltaa täsmennettiin lisäämällä lakiin velvollisuus pyrkiä ylivelkaisessa pesässä saamaan aikaan sopimus velkojien kanssa (PK 19:12a).
Suhteessa osakkaisiin pesänselvittäjän toimivaltaa rajoittaa kiinteän omaisuuden luovutus‑ ja kiinnityskielto. Tämä rajoitus kuvastaa kiinteän omaisuuden aikaisempaa keskeistä varallisuusoikeudellista merkitystä. Jos kaikki osakkaat eivät anna lupaa, pesänselvittäjä voi kuitenkin ryhtyä näihin toimiin tuomioistuimen luvalla. Lisäksi toimivaltaa on rajoitettu rahavarojen sijoittamisessa. Pesänselvittäjän tulee sijoittaa pesän rahavarat tuottavalla tavalla rahalaitokseen.
Pesänselvittäjän yksinomainen toimivalta useimmissa asioissa ei merkitse oikeutta osakkaiden käsitysten täydelliseen sivuuttamiseen. Myös pesänselvittäjän hallinnon aikana osakkaat voivat myötävaikuttaa pesänselvitykseen. Heidän mielipidettään on ensinnäkin kuultava kaikissa osakkaille tärkeissä asioissa. Tästä velvollisuudesta on välttämättömänä seurauksena se, että pesänselvittäjän on informoitava osakkaita selvityksen etenemisestä ja siinä esille tulevista myöhempään perinnönjakoon vaikuttavista seikoista. Lisäksi pesänselvittäjän edellytetään kysyvän osakkaiden mielipidettä perittävän harjoittaman liikkeen selvittämisestä, velkojien kanssa tehtävästä sopimuksesta sekä omaisuuden myynnistä silloin, kun tällä on osakkaille erityistä arvoa.
Lopullinen päätösvalta mainituissa asioissa on pesänselvittäjällä. Osakkaiden mielipiteen sivuuttaminen voi kuitenkin johtaa pesänselvittäjän vapauttamiseen tehtävästään. Omaisuuden myyntiä koskevien mielipiteiden selvittäminen on erityisen tärkeää siksi, että perinnönjaon ensisijaisena lähtökohtana on esineellisen tasajaon periaate. Tästä syystä omaisuuden myynti pesänselvityksen yhteydessä jaon helpottamiseksi jää pesänselvittäjän toimivallan ulkopuolelle.
Pesänselvittäjän tehtäviin kuuluvat lisäksi erityistestamenttien eli legaattien tulkinta ja täyttäminen.
Monissa maissa pesänselvityksen yhteydessä on laadittava jakosuunnitelma. Meillä sellainen ei ole pakollinen, mutta se on hyvän selvitystavan mukainen. Asianmukainen jakosuunnitelma voi estää myöhempiä jakomahdollisuuksia vaarantavaa selvitystoimintaa.
Tilivelvollisuus. Pesänselvittäjän on annettava osakkaille kaksi tiliä: selvitystili ja lopputili. Selvitystili annetaan osakkaille pesän tultua selvitetyksi jakokuntoon. Siihen sisältyy ilmoitus selvityksen päättymisestä. Lopputili taasen on annettava pesänselvittäjän hallinnon päättyessä omaisuuden tultua luovutetuksi saajilleen.
Palkkio. Pesänselvittäjän palkkio ja kulukorvaukset maksetaan ensisijaisesti pesän varoista. Jos ne eivät siihen riitä, kuluista vastaa pesänselvittäjämääräyksen hakija. Jäämistöön kuuluvan omaisuuden myyminen pesänselvittäjän palkkion maksamiseksi ei saa vaarantaa osakkaiden esineellisiä jako-odotuksia eikä pesänselvittäjä saa ohjata itselleen jäämistövarallisuutta palkkioina.
Käytännön ongelmat. Asianajajien valvontalautakunnan käytännössä keskeisimmiksi pesänselvityksen ongelmiksi on havaittu pesänselvittäjien toiminnan hitaus, viestinnän ongelmat pesänselvittäjien ja osakkaiden välillä sekä pesänselvittäjien korkea laskutus. Ne ovat kaikki hyvän asianajajatavan vastaisia menettelyitä. Samat ongelmat koskevat pesänjakajien toimintaa. Toiminnan hitauteen on puututtu vuonna 2004 lisäämällä lakiin maininta toiminnan joutuisuudesta (PK 19:12).
Kirjoittaja: Ahti Saarenpää