Siirry sisältöön

Oikeustiede:perustuslakipoikkeus (Ausnahmegesezt)

Tieteen termipankista

perustuslakipoikkeus (Ausnahmegesezt)

perustuslakipoikkeus (Ausnahmegesezt)
Määritelmä (fi)

perustuslakipoikkeus tarkoitti vanhemmassa saksalaisessa valtiosääntöteoriassa säädöstä, joka määräajaksi tai toistaiseksi lakkautti kansalaisten oikeuksia, olivatpa ne perustuslain suojaamia tai eivät

Selite (fi)

Perustuslakipoikkeus voitiin alkujaan luonnehtia selkeästi valtiosäännön vastaiseksi lainsäädäntötoimeksi. Se positivoitui valtiosääntöinstituutioksi Saksan ns. Weimarin perustuslaissa vuodelta 1919.

Suomen valtiosääntöjärjestelmässä on toisaalta nimenomaisesti vahvistettu sekä mahdollisuus säätää poikkeuksia perustuslaista perustuslainsäätämisjärjestyksessä (ns. poikkeuslaki) että tavallisella lailla rajoittaa kriisioloissa kansalaisten perusoikeuksia (tilapäinen poikkeus perusoikeuksista).

Lisätiedot (fi)


Kirjoittaja: Ilkka Saraviita

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HufeldDV2012, JyränkiA2003, s. 268, LoewensteinK1931, s.171 ss. ja 191 ss.

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 10.2.2026: Oikeustiede:perustuslakipoikkeus (Ausnahmegesezt). (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:perustuslakipoikkeus (Ausnahmegesezt).)