Oikeustiede:perustuslain murtaminen
perustuslain murtaminen
| perustuslain murtaminen |
saksalaisesta valtiosääntöoikeudesta peräisin oleva termi, joka viittaa oikeussääntöön, joka on säädetty olemaan voimassa toistaiseksi tai väliaikaisesti, ja joka on ristiriidassa kirjoitetun valtiosäännön jonkin säätelyn kanssa sekä yleensä oloissa, jolloin valtiosääntö itse ei tällaisen säädöksen säätämismahdollisuutta tunnusta
Järjestelmä tietyssä mielessä positivoitui Weimarin Saksan valtiosäännössä vuodelta 1914 mm. (Ermächtigungsgesetze, Gesetz zur Behebung der Not von Volk und Reich 24. 3. 1933.)
Suomen perustuslain 73.1 §:ssä säädettyyn mahdollisuuteen säätää perustuslaista poikkeus perustuslain säätämisjärjestyksessä ei liity yhtä voimakkaita valtiosääntöideologisesti ja -historiallisesti kielteisiä mielikuvia kuin perustuslain murtamiseen Saksan Liittotasavallassa liittyy. Sama näkökohta koskee myös PeL 23 §:ssä tarkoitettuja tilapäisiä poikkeuksia perusoikeuksista sekä perustuslain 94.2 §:ssä ja 95.2 §:ssä tarkoitettuja päätöksentekomenettelyjä, jotka tarkoittavat suvereniteettiluovutuksia eli poikkeamisia perustuslain täysivaltaisuussäännöksistä.
Käytetyt lähteet: http://de.wikipedia.org/wiki/Ermächtigungsgesetz, http://de.wikipedia.org/wiki/Verfassungsdurchbrechung, http://staatsrecht.honikel.de/de/verfassungsgrundsaetze.htm
Kirjoittaja: Ilkka Saraviita
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HufeldDV2012, JyränkiA2003, LoewensteinK1931, s.171 ss. ja 191 ss.
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 10.2.2026: Oikeustiede:perustuslain murtaminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:perustuslain murtaminen.)