Oikeustiede:kanteenmuutoskielto/laajempi kuvaus

Tieteen termipankista

Palaa takaisin käsitesivulle

Oikeuskehitys

Roomalaisessa oikeudessa kanteen muuttaminen ei tullut kysymykseen sen vuoksi, että asianosaisten tuli esittää oikeusriitansa käyttäen tiettyjä kaavamaisia sanoja (legis actio). Vanhimmassa germaanisessa oikeudessa, jossa todistelu tapahtui tarkoin määrättyjä kaavoja noudattaen useilla perättäisillä käräjillä, kanteen sisältö määräytyi ensimmäisillä käräjillä. Ruotsin maakuntalaeissa ja Maunu Eerikinpojan maanlaissa, joka tuli Ruotsi-Suomessa voimaan 1300-luvun jälkipuoliskolla, kiellettynä kanteen muuttamisena pidettiin sitä, että joku esitti kaksilla käräjillä toisistaan poikkeavan kanteen.

Vuoden 1734 lakiin ei alkuaan sisältynyt säännöstä siitä, missä rajoissa kanteen muuttaminen oli sallittua. Oikeustieteessä ja käytännössä kanteen muuttamista pidettiin hyväksyttävänä vain, jos asia pysyi samana. Sittemmin vuonna 1960 oikeudenkäymiskaareen liitettiin nimenomainen kanteenmuutoskieltoa ja siitä tehtyjä poikkeuksia riita-asioissa koskeva säännös, joka asialliselta sisällöltään vastasi aikaisempia oikeuskäytännössä ja kirjallisuudessa omaksuttuja sääntöjä. Vuoden 1993 lopussa voimaan tulleessa uudessa riita-asioiden alioikeusmenettelyssä oikeutta uusien vaatimusten tekemiseen asian pääkäsittelyvaiheessa rajoitettiin.

Kanteenmuutoskiellon merkitys

Kanteenmuutoskielto on tarpeen tarkoituksenmukaisen prosessaamisen vuoksi. Kanteen täsmentäminen heti oikeudenkäynnin alussa ja sen pysyminen samana koko oikeudenkäynnin ajan helpottaa vastaajan mahdollisuutta puolustautua samoin kuin tuomioistuimen prosessinjohtoa ja käsittelyn keskittämistä.

Kielletty kanteenmuutos merkitsee meillä puutetta ehdottomissa eli absoluuttisissa prosessinedellytyksissä. Asianosaiset eivät, toisin kuin esimerkiksi Norjassa, Tanskassa ja Saksassa, voi määrätä kanteen muuttamisesta, vaan tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä muutettu kanne enemmälti tutkimatta. Jos jutussa annetaan kanteenmuutoskiellon vastainen tuomio, pidetään sitä tuomiovirheenä, josta asianosainen voi kannella (ks. tuomiovirhekantelu).

Kanteenmuutoskiellon ehdottomuuden vuoksi voi käytännössä syntyä ongelmia. Sen vuoksi tuomioistuimilla tulisi olla nykyistä laajempi harkintavalta sallia sellainen muutos kanteeseen, joka liittyy haasteessa esitettyyn asiaan.