Siirry sisältöön

Oikeustiede:isyyden vahvistaminen/laajempi kuvaus

Tieteen termipankista

Palaa takaisin käsitesivulle

Isyyden vahvistamisen käyttöala. Mahdollisuudet isyyden vahvistamiseen ovat voimassa olevassa oikeudessa laajat. Niinpä isyys voidaan vahvistaa riippumatta siitä, onko lapsen isä tai äiti kolmannen kanssa avioliitossa, tai onko äiti käyttäytynyt lasta siitettäessä moitittavasti lapsen isään nähden. Keinoalkuista lisääntymistä koskevat erityissäännöt.

Isyyden vahvistamisen kaksi tapaa. Isyyden vahvistamisen edellytyksenä on säännönmukaisesti lastenvalvojan toimittama isyyden selvittäminen. Varsinainen isyyden vahvistaminen puolestaan tapahtuu joko siten, että mies tunnustaa vapaaehtoisesti isyytensä ja Digi- ja väestötietovirasto vahvistaa tämän jälkeen isyyden sen perusteella, tai siten, että tuomioistuin antaa isyysoikeudenkäynnin päätteeksi isyystuomion. Tietyin edellytyksin myös kuolleen miehen isyys voidaan vahvistaa Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä.

Isyyden tunnustamisen edellytykset. Isyyden tunnustaminen ei ole yksin miehen vallassa. Lapsen, joka on täyttänyt 15 vuotta, on hyväksyttävä tunnustaminen. Jos tunnustaminen koskee vielä syntymätöntä lasta, vaaditaan äidin hyväksyminen. Tapauksissa, joissa mies tunnustaa avioliitossa olevan äidin synnyttämän lapsen tarkoituksin, että äidin aviomiehen isyys samalla kumoutuu (ks. isyysolettama), vaaditaan, että äiti ja tämän aviomies hyväksyvät tunnustamisen. Muissa tilanteissa äidillä ja lapsen ja tunnustajan mahdollisilla huoltajilla on oikeus tulla kuulluiksi, mutta tunnustaminen voidaan saattaa voimaan myös ilman heidän suostumustaan. Toisaalta Digi- ja väestötietoviraston ei tule hyväksyä tunnustamista, vaikka kaikki osapuolet olisivat asiasta yhtä mieltä, jos on aihetta epäillä, että isyyden tunnustanut ei ole lapsen isä.

Isyys voidaan tunnustaa jo ennen lapsen syntymää äitiysneuvolassa tai vastaavassa yksityisessä yksikössä taikka (sosiaalitoimessa) lastenvalvojalle. Lapsen syntymän jälkeen isyys tunnustamislausuman voivat vastaanottaa lastenvalvoja, henkikirjoittaja ja julkinen notaari.

Kannevalta isyysasioissa. Jos isyyttä ei voida vahvistaa tunnustamisella, voidaan nostaa isyyden vahvistamista tarkoittava kanne. Kanneoikeus kuuluu lähtökohtaisesti lapselle, mutta alaikäisen lapsen puhevaltaa käyttävät lastenvalvoja ja huoltaja (sitä voi käyttää myös yli 15-vuotias lapsi itse). Niin ikään kannetta voi ajaa isäksi ilmoittautunut mies tietyin ehdoin silloin, kun isyyden selvittäminen on keskeytetty tai Digi- ja väestötietovirasto ei ole vahvistanut isyyttä (muusta syystä kuin suostumusten puutteen vuoksi).

Jos 15 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa isyyden vahvistamista, mikään edellä mainittu taho ei voi nostaa isyyskannetta. Vuoden 1975 lainsäädännön mukaan äiti saattoi normaalitapauksissa estää isyyskanteen nostamisen, jollei kantajana ollut 15 vuotta täyttänyt lapsi tai tunnustamista yrittänyt mies. Vuoden 2015 isyyslaissa äidillä ei enää ollut tätä oikeutta, ja sama koskee vanhemmuuslakia (775/2025).

Isyysoikeudenkäynti. Pyrkimyksenä on, että todellinen isyyssuhde saatettaisiin voimaan aina, kun se voidaan näyttää toteen. Siksi isyysoikeudenkäynnissä noudatetaan – tutkintamenetelmän ohessa – tietyin edellytyksin ns. monimiesperiaatetta. Kaikki siittämisaikaiset makaajat on haastettava vastaajiksi samaan oikeudenkäyntiin, jos selvityksen saaminen isyydestä sitä edellyttää. Toisaalta pyritään välttämään virheellisiä isyyden vahvistamisia. Siksi toteen on näytettävä sekä makaaminen että lapsen sikiäminen tästä makaamisesta. Keskeisessä asemassa on oikeuslääketieteellinen isyysnäyttö.

Isyyden vahvistamisen oikeusvaikutukset. Vahvistetun isyyden oikeusvaikutukset ovat yhtäläiset riippumatta siitä, millä tavoin isyys on vahvistettu. Ne ovat myös mahdollisimman pitkälle samat kuin isyysolettamasta seuraavat oikeusvaikutukset (poikkeuksen muodostaa lapsen huolto). Perimysoikeuteen nähden isyyden vahvistamisella on taannehtiva vaikutus (ks. lähemmin Helin 2016 s. 237-272). Muilta osin taannehtivuus määräytyy ao. kysymystä koskevan lainsäädännön mukaan.

Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila