imperatiivisen mandaatin kielto


imperatiivisen mandaatin kielto

Määritelmä tarkoittaa perustuslain 29 §:n säännöstä kansanedustajan riippumattomuudesta: kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta ja siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset

Selite

Vielä säätyvaltiopäiväjärjestelmässä (vuoden 1869 valtiopäiväjärjestys) saatettiin ajatella, että tietystä säädystä valtiopäiville valituille henkilöille (säätynsä lähettäminä) annettiin tehtäviä ja velvoitteita valtiopäivätyössä noudatettavaksi. Säännöksellä imperatiivisen mandaatin kieltämisestä kansanedustaja säädetään riippumattomaksi valitsijatahojensa ja äänestäjien tahdosta. Myöskään kansanedustajaehdokkaiden vaaliin liittyen antamilla vaalilupauksilla tai sitoumuksilla ei ole oikeusvaikutuksia.

Perustuslain 29 §:n oikeudellisena sisältönä on pääasiassa se, ettei kansanedustaja voi oikeudellisesti pätevällä tavalla sitoutua noudattamaan valitsijainsa, taustaryhmiensä, vaalipiirinsä, puolueensa, kampanjarahoittajansa tai eduskuntaryhmän päätöksiä, eivätkä nämä voi tällaisia päätöksiä myöskään sitovasti tehdä. Toisin sanoen tällaisille sitoumuksille, joita saatetaan antaa, ja joita käytännössä annettaneenkin, ei voida vahvistaa oikeudellista velvoittavaa merkitystä tuomioistuimen päätöksin.

Kansanedustajien yhteiskuntapoliittisista taustoista on tehty politologisia tutkimuksia. Voidaan osoittaa, että merkittävä määrä kansanedustajista valitaan jonkin kansalais- tai muun organisaation tuella. Usea toimii ammatikseen edunvalvontajärjestössä. Lupausten ja sitoumusten oikeudellisen merkityksettömyyden rinnalla tämä voi merkitä tosiasiallista sitoutuneisuutta, jonka sanktiona on esimerkiksi uudelleenvalinnalle olennaisen vaalirahoituksen ja taustajärjestön tuen kieltäminen. Etujärjestöjen toimihenkilöitä ja niiden jäsenjärjestöjen henkilöstöä asettuu runsaasti ehdolle eduskuntavaaleissa ja taustajärjestöt tukevat vaalikampanjointia. Tähän liittyen onkin toteutettu kansanedustajien sidoksia ja vaalirahoitusta koskeva seurantajärjestelmä.

Imperatiivisen mandaatin kiellosta huolimatta on runsaasti kansanedustajan toimintaa sitovia sosiaalisia sanktioita. Kansanedustajan oikeusaseman yhteydessä on usein keskusteltu eduskuntaryhmien toiminnan vaikutuksesta. Kansanedustajat ovat monin tavoin riippuvaisia taustaryhmistään, niiden päätöksistä ja niille antamistaan lupauksista. Eduskuntaryhmät voivat kohdistaa kansanedustajiin tosiasiallisia "rangaistuksia", joista on säännöksiä ryhmien säännöissä (mm. huomautukset, varoitukset ja erottaminen ryhmän toiminnasta ryhmäpäätöksen vastaisen toiminnan seurauksena). Eduskuntaryhmien toiminta katsotaan välttämättömäksi edellytykseksi rationaaliselle eduskuntatyölle. Jäsenyys eduskuntaryhmässä on vapaaehtoista.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Ilkka Saraviita

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:imperatiivisen mandaatin kielto. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:imperatiivisen mandaatin kielto.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →