Oikeustiede:eduskunnan oikeusasiamies/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Instituution kehitys. Oikeusasiamiesinstituution juuret ovat 1700-luvun ja 1800-luvun alun Ruotsissa. Lakien noudattamisen yleistä valvontaa varten 1713 perustettu korkeimman asiamiehen ja sittemmin oikeuskanslerin nimellä kulkenut viranomainen oli alun perin kuninkaan virkamies, mutta jo vapaudenajalla esiintyi pyrkimyksiä sitoa hänen asemansa valtiopäiviin. Ruotsin 1809 hallitusmuodossa omaksuttiin sitten järjestely, jossa hallitusvallan puolella toimi oikeuskansleri ja hänen rinnallaan toimi suunnilleen samoin valtuuksin valtiopäivien asettama oikeusasiamies. Tällaisesta säätyjen asiamiehestä käytiin keskusteluja myös autonomian ajan Suomessa, mutta vasta itsenäisen maan uudessa hallitusmuodossa vuodelta 1919 voitiin toteuttaa järjestely, jossa ylintä laillisuusvalvontaa suorittavia viranomaisia on kaksi: hallitusvallan piirissä asetettu valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan asettama eduskunnan oikeusasiamies. Järjestely on keskeisiltä piirteiltään säilynyt ennallaan.

Apulaisoikeusasiamiehet. Alun perin oikeusasiamiehiä valittiin vain yksi, vuodeksi kerrallaan. Eri vaiheissa tehtyjen lainmuutosten jälkeen valitaan nyt oikeusasiamiehen lisäksi kaksi apulaisoikeusasiamiestä, kaikki neljän vuoden toisistaan riippumattomiksi toimikausiksi. Vaalin toimittaa täysistunto. Lisäksi voi lähinnä pitempiaikaisten estyneisyystilanteiden hoitamiskesi tilapäisesti olla myös apulaisoikeusasiamiehen varamies, jonka valitsemisesta ja kutsumisesta päättää oikeusasiamies. Apulaisoikeusasiamiehet ja varamies toimivat valvontatehtävässä samoin valtuuksin kuin oikeusasiamies.

Asema suhteessa eduskuntaan. Vaikka oikeusasiamies on jo perustuslain sanamuodonkin mukaan eduskunnan oikeusasiamies, ei hän ole eduskunnan alainen siinä mielessä, että eduskunta tai sen elin voisi antaa oikeusasiamiehelle määräyksiä. Oikeusasiamiehen on kuitenkin vuosittain annettava eduskunnalle kertomus toiminnastaan. Oikeusasiamies ei toisaalta valvo eduskunnassa tapahtuvan toiminnan laillisuutta – poikkeuksena kuitenkin eduskunnan varsinaisten virkamiesten virkatoimet. Vain eduskunta voi päättää syytteen nostamisesta virkavirheestä oikeusasiamiestä vastaan. Syytettä ajettaisiin valtakunnanoikeudessa. Uuteen perustuslakiin otetun nimenomaisen säännöksen mukaan (38 §) eduskunta voi "erityisen painavasta syystä" vapauttaa oikeusasiamiehen tehtävästään kesken toimikauden. Vapautuspäätös edellyttää, että sitä kannattaa määräenemmistö (vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä).

Tehtävät. Oikeusasiamiehen tehtävänä on valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet tehtävissään sekä muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia. Valvontavalta ulottuu siten mm. tuomioistuimiin sekä kunnallisiin ja kirkollisiin viranomaisiin, mutta sen piiriin ei kuulu yksityishenkilöiden toiminta. Mikään viranomaistaso ei ole valvontavallan ulkopuolella. Vakiintuneesti on katsottu, että tasavallan presidentin virkatoimien laillisuuden valvonta ei kuulu oikeusasiamiehelle. Valtioneuvoston toimien laillisuuden valvonta – joka sinänsä kuuluu myös oikeusasiamiehen toimivaltaan – on käytännössä ensisijassa valtioneuvoston oikeuskanslerin asiana. Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen tehtävien jakoa koskevissa säännöksissä on – kummankaan toimivaltaa rajoittamatta – erityisesti oikeusasiamiehen tehtäväksi asetettu ne asiat, jotka koskevat puolustuslaitoksessa palvelevien sekä vankiloissa ja erilaisissa suljetuissa laitoksissa olevien oikeuksia. Yksityishenkilön oikeuksien kannalta – ja myös oikeusasiamiehen tiedonsaannin kannalta – erityisen merkittävää on, että kenellä tahansa on oikeus kannella viranomaisen menettelystä oikeusasiamiehelle. Kanteleminen on vapaamuotoista ja maksutonta. Oikeusasiamiehellä on tehtäviensä hoitamiseksi rajoitukseton oikeus olla läsnä viranomaisen päätöksenteossa, suorittaa tarkastuksia virastoissa ja laitoksissa, saada nähdäkseen viranomaisten asiakirjoja sekä pyytää viranomaisilta tietoja ja selvityksiä. Oikeusasiamies ei ole poliisivirnaomainen, mutta hän voi tehtävässään vaatia poliisilta virka-apua tutkimusten suorittamiseksi. Oikeusasiamiehellä on suuri harkintavalta asian aiheuttamien toimenpiteiden valinnassa. Hän voi itsenäisesti määrätä syytteen nostettavaksi lainvastaisesti menetellyttä virkamiestä vastaan. Valtioneuvoston jäseniä vastaan nostettavista syytteistä määrää kuitenkin eduskunta. Syytteitä nostetaan nykyisin vain harvoin. Syytteen sijasta oikeusasiamies voi lievissä tapauksissa tyytyä antamaan virkamiehelle tai virastolle huomautuksen tai tyytyä esittämään käsityksensä lain mukaisesta menettelystä asiassa. Huomautuksen sisältönä on oikeusasiamiehen perusteltu käsitys siitä, missä kohden ko. menettely on ollut lainvastaista, ja viittaus syihin, joiden vuoksi menettely ei kuitenkaan anna oikeusasiamiehelle aihetta muuhun kuin virheestä huomauttamiseen vastaisen varalle. Oikeusasiamies voi myös tehdä asiassa tuomioistuimelle purkuesityksen, jos siihen on aihetta. Hän voi myös esittää valtioneuvostolle tai eduskunnalle käytännössä epäkohtiin johtaneiden säännösten muuttamista.

Ulkomaiset oikeusasiamiehet. Oikeusasiamiehen viraston kaltainen kansanedustuslaitoksen ja sen arvovaltaan tukeutuva laillisuusvalvontajärjestely on pohjoismaisia esimerkkejä (Ruotsi 1809, Suomi 1919, Tanska 1953 ja Norja 1962) seuraillen levinnyt maailmalla laajalle. Uudentyyppinen esimerkki instituution leviämisestä on Maastrichtin sopimukseen perustuva Euroopan unionin oikeusasiamiehen virka, jonka ensimmäisen haltijan Euroopan parlamentti nimitti 1995.

Ihmisoikeuskeskus. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen on vuonna 2011 säädetyllä lainmuutoksella (535/2011) perustettu Ihmisoikeuskeskus. Keskuksen perustaminen liittyy YK:n yleiskokouksen vuonna 1993 hyväksymissä ns. Pariisin periaatteissa esitettyyn suositukseen perustaa jäsenmaihin kansallisia ihmisoikeusinstituutioita edistämään ja turvaamaan ihmisoikeuksia kansallisella tasolla. Keskusta johtaa oikeusasiamiehen perustuslakivaliokuntaa kuultuaan nimittämä johtaja. Ihmisoikeuskeskus ei käsittele kanteluja.

Kirjoittaja: Mikael Hidén