Oikeustiede:argumentaatiomenetelmä
argumentaatiomenetelmä | perustelumenetelmä
| argumentaatiomenetelmä | |||
| perustelumenetelmä |
Oikeudellisen ratkaisun tai oikeustieteellisen normisuosituksen – jotka ovat rakenteellisesti paljolti samanlaisia – tarkastelussa voidaan erottaa kolme näkökulmaa: 1) miten lopputulokseen on päädytty (= oikeudellinen heuristiikka; ks. juridinen heuristiikka), 2) miten ratkaisija on tuloksensa itselleen perustellut (= oikeudellinen justifikaatio; ks. oikeuttaminen) ja 3) miten perustelut on esitetty muille (= oikeudellinen argumentaatio). Ihannetapauksessa nämä kolme näkökulmaa yhtyvät, mutta asia ei useinkaan ole näin.
Justifikaatiota koskevat perustelusäännöt voivat olla erivahvuisia, ja ne kattavat laajan alan. Ääripäinä voidaan mainita yhtäältä lakiin perustuvat normit ja toisaalta oikeuskulttuurin piirissä vallitsevat käsitykset eri perustelujen keskinäisistä suhteista. Pääasiassa samat säännöt koskevat myös argumentaatiota, mutta eri oikeuskulttuurien piirissä on vakiintunut erilaisia – osin pitkiin perinteisiin liittyviä – sääntöjä siitä, millainen heuristiikka tai justifikaatio saadaan oikeuden päätöksissä tai oikeusdogmaattisissa tutkimuksissa tuoda esiin. Tämä koskee esimerkiksi sitä, saako tuomari viitata antamansa ratkaisun perusteluissa ennakkotapauksiin (ks. ennakkopäätös) tai oikeuskirjallisuuteen, sekä sitä, miten perustelut on kirjoitettava.Kirjoittajat: Hannu Tapani Klami ja Raimo Siltala
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
AarnioA1989, KlamiH1996, MakkonenK1981
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:argumentaatiomenetelmä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:argumentaatiomenetelmä.)