Oikeustiede:juridinen heuristiikka
juridinen heuristiikka
| juridinen heuristiikka |
Toisistaan erotetaan esimerkiksi tieteellisen tuloksen tai päätöksen syntytapa (context of discovery) ja perustelutapa (context of justification). Päätöksen syntytavassa on kyse yhtäältä siitä, millä tavalla päätös tosiasiassa syntyy, ja toisaalta siitä, miten sen pitäisi syntyä. Samalla tavalla voidaan puhua tosiasiallisesta perustelutavasta ja perustelutapaa määrittävistä säännöistä ja periaatteista.
Oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa on tavoitteena saada aikaan päätös, joka on mahdollista perustella tavanomaisella ja hyväksyttävällä tavalla. Päätöksen syntytapaa määrittävät tosiasialliset säännönmukaisuudet, ja toisaalta niitä koskevat säännöt ja periaatteet muodostavat juridisen päätösheuristiikan. Sen ohella oikeustieteellä on oma heuristiikkansa. Yleensä perustelutavan pitäisi kertoa luotettavasti ja avoimesti siitä, miten päätös on syntynyt. Usein kuitenkin jätetään kertomatta esimerkiksi sellaisia seikkoja kuin tukeutuminen johonkin ennakkotapaukseen tai oikeuskirjallisuuteen omaksutun laintulkinnan pohjana.
Monilla oikeusperiaatteilla on yhtäältä heuristinen, toisaalta justifikatorinen tehtävä, joka voi olla eri tavoin painottunut.Kirjoittajat: Hannu Tapani Klami ja Raimo Siltala
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:juridinen heuristiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:juridinen heuristiikka.)