Kirjallisuudentutkimus:omaelämäkerta

    Tieteen termipankista

    omaelämäkerta | autobiografia

    omaelämäkerta
    autobiografia
    Määritelmä

    päähenkilön elämä hänen itsensä kertomana; autobiografia. Olennaista ovat kirjoittajan omat elämänvaiheet ja hänen identiteettinsä kehittyminen. Kertojaratkaisuja on useita:

    a) 1. persoonan kertoja: minäkertoja, b) 2. persoonan kertoja: kerrotun “minän” korvaa “sinä ja c) 3. persoojan kertoja: kertova “minä” viittaa kerrottuun “minään” “hänenä”
    Selite

    Omaelämäkerrassa kertova minä kokemuksineen sekä kerronta itse kietoutuvat toisiinsa. Kirjoittaja ei pysty luomaan itsensä kanssa täysin identtistä kertoja- ja päähenkilöminää, koska sekä ajallinen ero kerrottuihin tapahtumiin että itse kirjoittaminen etäännyttävät hänet omista kokemuksistaan ja muuttavat niitä mm. valikoinnin tai salaamisen vuoksi. Näin omaelämäkerrat ovat myös performatiivisia tekoja. Omaelämäkerrallisuus on jäänyt yleisenä terminä viittaamaan perinteisiin länsimaisiin, tapahtumista jälkikäteen kertoviin ja kronologisesti alusta loppua kohti eteneviin proosamuotoisiin teksteihin. Koska omasta elämästä kirjoittamisen - life writingin - lajikirjo sisältää jo kuusikymmentä alalajia, sijoittavat Smith & Watson omaelämäkerrat tämän uuden yläkäsitteen alle.

    Antiikin harvoja omaelämäkertoja on Rooman keisarin Marcus Aureliuksen (121-80) stoalaista lohdutuskirjettä ja filosofista dialogia yhdistävä Ton eis heauton (Itsetutkisteluja). Kaikkien aikojen suurimpiin klassikoihin kuuluu kirkkoisä Aurelius Augustinuksen Confessiones (396-400, Augustinuksen tunnustukset), hengellisten kokemusten intiimi tilitys ja syvällinen yksilöpsykologinen kuvaus. Italialainen kuvanveistäjä Benvenuto Cellini julkaisi erittäin elävän Vita stritta da lui medesimon (1558-62).1600-luvulla John Bunyan kirjoitti vankeusaikanaan teoksen Grace Abounding to the Chief of Sinners (1666, Ylenpalttinen armo syntisistä suurimmalle). Jean-Jacques Rousseaun Les Confessions (1781-88, Tunnustuksia) on vuosisatansa maineikkain lajin edustaja. Kuuluisia ovat myös David Humen My Own Life (1777) ja Benjamin Franklinin Autobiography (1791). 1800-luvulla huomattaviin omaelämäkertoihin kuuluvat George Sandin Histoire de ma vie (1854-55), Alfred de Vignyn Journal d'un poète (1867), Mark Twainin Life on the Mississippi (1883, Mississippi-virralla) sekä Charles Darwinin Life and Letters of Charles Darwin (1887). 1900-luvulla ilmestyivät naisten omaelämäkerrat: Virginia Woollin Moments of Being (1976, Elettyjä hetkiä), Gertrude Steinin The Autobiography af Alice B. Toklas (1933, Alice B. Toklasin omaelämäkerta), Edith Whartonin A Backward Glance (1934) sekä Simone de Beauvoirin Les Mémoires d'une jeune fille rangée (Perhetytön muistelmat) -osalla alkava neliosainen omaelämäkerta(1958-72).

    Sosiologit ja kirjallisuudentutkijat ovat viime vuosina kiinnostuneet enenevästi myös ns. tavallisten ihmisten omaelämäkerrallisista kertomuksista.
    Lisätiedot Latinan autobiographia

    Erikieliset vastineet

    autobiographyenglanti (English)
    autobiografiaitalia (italiano)
    autobiographieranska (français)
    autobiografiruotsi (svenska)
    självbiografiruotsi (svenska)
    Autobiographiesaksa (Deutsch)
    Selbstbiographiesaksa (Deutsch)
    avtobiografijavenäjä (русский)
    autobiograafiaviro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003, SmithS&WatsonJ2010

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 18.5.2024: Kirjallisuudentutkimus:omaelämäkerta. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:omaelämäkerta.)