Kirjallisuudentutkimus:autofiktio
autofiktio
autofiktio |
Autofiktiossa kerronta on homodiegeettistä, minämuotoista. Kirjailijan oman elämän ja identiteetin sekoittuminen sepitteelliseen sisältöön rikkoo todellisuusilluusiota. Termin “auto”-osio ilmentää omaelämäkerrallista, “fiktio” teoksen keksittyä osuutta. Lajissa ulkopuolista referentiaalista “totuutta” on vaikea erottaa kuvitteellisesta. Sepitteellisyyden asteen epäselvyyden vuoksi omaelämäkerrallinen subjekti jää epävakaaksi. Autofiktio mahdollistaa vaikeidenkin asioiden käsittelyn, ja kirjailijan jättäytyminen tällä tavoin kahden tekstilajin väliin voi toimia puolustuskeinona lukijoiden mahdollisia kirjailijaan kohdistuvia tuomiota vastaan.
Fils-romaaninsa (1977) myötä autofiktion käsitteen luonut Serge Doubrovsky määrittelee autofiktion todellisiin tapahtumiin nojaavaksi, ei-kronologiseksi, retoriseksi ja psykoanalyysiä hyödyntäväksi työvälineeksi. Gérard Genette (1993) edellyttää puolestaan kirjailijan, kertojan ja päähenkilön samannimisyyttä sekä kerronnan pitäytymistä mielikuvituksen piirissä vääristyneen omaelämäkerrallisuuden estämiseksi. Pisimmälle vietynä autofiktio vaatii kirjailijalta kaksinkertaisen lukijasopimuksen täyttämistä: tiukkaa pitäytymistä totuudessa omaelämäkerrallisen sopimuksen vuoksi, mutta mielikuvituksen vapaata lentoa fiktiivisen sopimuksen takia. Philippe Lejeune (1993) onkin ehdottanut käsitteen uudelleenmäärittelyä erottelemalla toisistaan “referentiaalisen” ja “fiktionaalisen” autofiktion.Erikieliset vastineet
autofiction | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- fiktio (yläkäsite)
- life writing (yläkäsite)
- omaelämäkerta (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
GenetteG1993, HermanD, JahnM&RyanM-L2005, KoivistoP2011, LejeuneP&EakinJP1989
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:autofiktio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:autofiktio.)