vartalo | sanavartalo


vartalo
sanavartalo

Määritelmä sanan osa, joka jää jäljelle, kun affiksit poistetaan

Selite Suomen kielen sanoilla on kahdentyyppisiä vartaloita: vokaalivartalo ja konsonanttivartalo.

Lisätiedot

VISK2008 Vartaloksi sanotaan sitä osaa sananmuodosta, joka jää jäljelle kun taivutustunnukset erotetaan, esim. sanassa pöydän on vartaloa aines pöydä-. Sanalla on vokaalivartalo, monilla lisäksi konsonanttivartalo. Sana voi täten olla yksi- tai kaksivartaloinen. (» § 54.) Vartalon laatu ja taivutustunnuksen variantin valinta ovat usein yhteydessä keskenään: esim. partitiivin pääteaines -a ~ -ä liittyy vokaalivartaloon (pöytää) ja pääteaines -ta ~ -tä muun muassa konsonanttivartaloon (naista). (» § 87–88.)

Erikieliset vastineet

laavesko truppos	Suomen romanikieli (kaalengo tšimb)
truppos	Suomen romanikieli (kaalengo tšimb)
stem	englanti (English)
sääʹnnvardd	koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
vardd	koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
mátta	pohjoissaame (davvisámegiella)
sátnemátta	pohjoissaame (davvisámegiella)
stam	ruotsi (svenska)

Lähikäsitteet

vokaalivartalo (alakäsite)
konsonanttivartalo (alakäsite)
kanta

Käytetyt lähteet

KFT1993, LT2001

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:vartalo. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:vartalo.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →