Kielitiede:tunnusmerkkisyys
tunnusmerkkisyys
| tunnusmerkkisyys |
Määritelmä
jonkin kielellisen muodon poikkeavuus saman kategorian perustapauksesta, joka on yksinkertaisempi
Selite
Esimerkiksi monikkomuoto on usein yksikköä tunnusmerkkisempi (suomen kirja: kirjat; englannin book : books) eli sillä on oma tunnuksensa, joka yksiköltä puuttuu. Semanttisesti esimerkiksi asteikollisten vastakohtien toinen pää jäsentyy usein tunnusmerkittömäksi. Esimerkiksi vanha on tunnusmerkitön skaalalla vanha--nuori, mikä ilmenee neutraalista kysymyksestä "Kuinka vanha hän on?": kysymys "Kuinka nuori hän on?" kuuluisi johonkin tavallisuudesta poikkeavaan kontekstiin.
Lisätiedot
VISK2008 Tunnusmerkkisyydellä tarkoitetaan sitä, että jokin kielen muoto tai rakenne on monimutkaisempi ja samalla yleensä käytöltään rajoittuneempi kuin toinen samaan kategoriaan kuuluva, tunnusmerkitön muoto tai rakenne. Esim. monikko on yksikköön nähden tunnusmerkkinen, koska yksikköä ei merkitä erityisellä tunnuksella; vastaavasti kieltolause on tunnusmerkkinen verrattuna myöntölauseeseen ja passiivi verrattuna aktiiviin. Tunnusmerkkinen sanajärjestys, esim. Olen minä täällä ennenkin käynyt, on suppeakäyttöisempi ja tehtävältään rajallisempi kuin lausetyypin tavallinen järjestys (Minä olen käynyt täällä ennenkin).
Erikieliset vastineet
| markedness | englanti (English) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
VISK2008, KarlssonF2004, KFT1993, JK2009
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kielitiede:tunnusmerkkisyys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:tunnusmerkkisyys.)