Kielitiede:nolla-anafora
nolla-anafora | anaforinen nolla
| nolla-anafora | |||
| anaforinen nolla |
konstruktio, jossa edellä puheena olleeseen tai tilantessa läsnä olevaan tarkoitteeseen viitataan käyttämättä anaforista pronominia
Esimerkissä Kissa juoksi jäniksen kiinni, vaikka _ olikin sitä kömpelömpi nolla-anaforan tyhjä paikka edustaa edellisen lauseen subjektia (kissa). Nolla-anaforalla on usein affektinen funktio. Ilmiönä se kuuluu ellipsiin. (Sitä ei sen sijaan pidä sekoittaa nollapersoonaan, joka on kieliopillisesti ja semanttisesti aivan eri konstruktio.)
Lasten on arvioitu käyttävän kahden ja kolmen ikävuoden välillä anaforista nollaa laajemmin kuin aikuiset esimerkiksi sanoessaan *nukkuu sängyssä tarkoittaen 'nalle nukkuu sängyssä'. Aikuisetkin tosin käyttävät tietyin ehdoin anaforista nollaa viittaamaan kontekstissa läsnä olevaan tarkoitteeseen, esim. toteamalla sänkyyn vilkaistuaan siinä olijasta: nukkuu.
Erikieliset vastineet
| zero-anaphora | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- anaforinen (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
VISK2008, HakulinenA&Laitinen2008, ELL
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 15.2.2026: Kielitiede:nolla-anafora. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:nolla-anafora.)