Kielitiede:narratiivi

    Tieteen termipankista

    narratiivi | kertomus

    narratiivi
    kertomus
    Määritelmä


    1. (keskusteluntutkimuksesssa:) spontaanissa keskustelussa puhujan (l. kertojan tai kertojien) ja vastaanottajan yhteisymmärryksessä syntyvä useammasta vuoron rakenneyksiköstä koostuva jakso, jonka topiikki kattaa jonkin yksittäisen tapahtuman

    2. (tekstintutkimuksessa:) suullinen tai kirjallinen, tosien tai fiktiivisten peräkkäisten tapahtumien tekstissä muodostama juonellinen kokonaisuus
    Selite
    Kielitieteessä kertomuksia tarkastellaan monista erinäkökulmista. Esimerkiksi keskusteluntutkimuksessa on käsitelty varsinkin kertomusten asemaa ja funktioita vuorovaikutuksessa, sosiolingvistiikassa taas tutkituy suullisten, henkilökohtaisten kertomusten sisäistä, lineaarista struktuuria, joka jaksottuu usein abstraktiksi, orientaatioksi, tapahtumien raportiksi, evaluaatioksi ja koodaksi.
    Lisätiedot
    Ks. myös kirjallisuudentutkimuksen termiä kertomus.

    Erikieliset vastineet

    narratiivosSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
    narrativeenglanti (English)
    narrativruotsi (svenska)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    TCA, SacksH1974, GülichE&QuasthoffU1985, ELL, Labov&Walezky1967, LabovW1972

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 2.11.2024: Kielitiede:narratiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:narratiivi.)