Kielitiede:narratiivi

narratiivi | kertomus

narratiivi
kertomus

Määritelmä

1. (keskusteluntutkimuksesssa:) spontaanissa keskustelussa puhujan (l. kertojan tai kertojien) ja vastaanottajan yhteisymmärryksessä syntyvä useammasta vuoron rakenneyksiköstä koostuva jakso, jonka topiikki kattaa jonkin yksittäisen tapahtuman

2. (tekstintutkimuksessa:) suullinen tai kirjallinen, tosien tai fiktiivisten peräkkäisten tapahtumien tekstissä muodostama juonellinen kokonaisuus

Selite
Kielitieteessä kertomuksia tarkastellaan monista erinäkökulmista. Esimerkiksi keskusteluntutkimuksessa on käsitelty varsinkin kertomusten asemaa ja funktioita vuorovaikutuksessa, sosiolingvistiikassa taas tutkituy suullisten, henkilökohtaisten kertomusten sisäistä, lineaarista struktuuria, joka jaksottuu usein abstraktiksi, orientaatioksi, tapahtumien raportiksi, evaluaatioksi ja koodaksi.

Lisätiedot
Ks. myös kirjallisuudentutkimuksen termiä kertomus.

Erikieliset vastineet

narratiivos	Suomen romanikieli (kaalengo tšimb)
narrative	englanti (English)
narrativ	ruotsi (svenska)

Lähikäsitteet

• kerronnan sekventiaalinen jäsentyneisyys
• kerrottavuus
• narratiivinen funktio
• narratiivinen tekstityyppi

Käytetyt lähteet

TCA, SacksH1974, GülichE&QuasthoffU1985, ELL, Labov&Walezky1967, LabovW1972

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kielitiede:narratiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:narratiivi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →