Kielitiede:narratiivi
narratiivi | kertomus
| narratiivi | |||
| kertomus |
Määritelmä
1. (keskusteluntutkimuksesssa:) spontaanissa keskustelussa puhujan (l. kertojan tai kertojien) ja vastaanottajan yhteisymmärryksessä syntyvä useammasta vuoron rakenneyksiköstä koostuva jakso, jonka topiikki kattaa jonkin yksittäisen tapahtuman
Selite
Kielitieteessä kertomuksia tarkastellaan monista erinäkökulmista. Esimerkiksi keskusteluntutkimuksessa on käsitelty varsinkin kertomusten asemaa ja funktioita vuorovaikutuksessa, sosiolingvistiikassa taas tutkituy suullisten, henkilökohtaisten kertomusten sisäistä, lineaarista struktuuria, joka jaksottuu usein abstraktiksi, orientaatioksi, tapahtumien raportiksi, evaluaatioksi ja koodaksi.
Kielitieteessä kertomuksia tarkastellaan monista erinäkökulmista. Esimerkiksi keskusteluntutkimuksessa on käsitelty varsinkin kertomusten asemaa ja funktioita vuorovaikutuksessa, sosiolingvistiikassa taas tutkituy suullisten, henkilökohtaisten kertomusten sisäistä, lineaarista struktuuria, joka jaksottuu usein abstraktiksi, orientaatioksi, tapahtumien raportiksi, evaluaatioksi ja koodaksi.
Lisätiedot
Ks. myös kirjallisuudentutkimuksen termiä kertomus.
Ks. myös kirjallisuudentutkimuksen termiä kertomus.
Erikieliset vastineet
| narratiivos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| narrative | englanti (English) | |
| narrativ | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
- kerronnan sekventiaalinen jäsentyneisyys
- kerrottavuus
- narratiivinen funktio
- narratiivinen tekstityyppi
Käytetyt lähteet
TCA, SacksH1974, GülichE&QuasthoffU1985, ELL, Labov&Walezky1967, LabovW1972
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Kielitiede:narratiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:narratiivi.)