Historia:yhdistys- ja vakuuskirja

    Tieteen termipankista

    yhdistys- ja vakuuskirja

    Tarkastele käyttöesimerkkejä
    yhdistys- ja vakuuskirja
    Määritelmä ruotsalainen, vuonna 1789 voimaan astunut valtakunnan perustuslakeihin kuulunut säädös, joka antoi hallitsijalle hyvin laajat valtaoikeudet
    Selite

    Kustaa III oli vallankaappauksensa yhdeydessä antanut Ruotsille vuoden 1772 hallitusmuodon, joka oli vahvistanut kuningasvaltaa mutta säilyttänyt säätyvaltiopäivien oikeuden tehdä aloitteita ja päättää hyökkäyssodasta. Viimeksi mainitusta tuli kuitenkin kuninkaalle ongelma, kun hän vuonna 1788 halusi hyökätä Venäjälle. Upseeristosta merkittävä osa piti sotaa laittomana ja nousi kuningasta vastaan Anjalan liittona tunnetussa upseerikapinassa heti sodan alussa 1788. Kapina kukistettiin, ja kuningas sinetöi yhdistys- ja vakuuskirjalla maaliskuussa 1789 otteensa vallasta. Taustalla oli Kustaa III:n vuosia kestänyt konflikti aatelissäädyn kanssa. Paitsi että yhdistys- ja vakuuskirja lakkautti säätyjen oikeuden tehdä aloitteita ja päättää ulkopolitiikasta, se myös kavensi merkittävästi aatelin etuoikeutta valtion virkoihin sekä käytännössä lakkautti ylhäisaatelin perinteisesti dominoiman valtaneuvoston, jonka tilalle perustettiin korkein oikeus.

    Kun Suomi vuonna 1809 siirtyi osaksi Venäjän keisarikuntaa, yhdistys- ja vakuuskirja jäi voimaan, ja autonomian ajalla se rajoitti merkittävästi valtiopäivien liikkumavaraa. Säädös kumottiin Suomessa vasta vuoden 1919 hallitusmuodolla. Ruotsissa yhdistys- ja vakuuskirja kumoutui jo pian Suomen menettämisen jälkeen säädetyn uuden hallitusmuodon myötä.

    Erikieliset vastineet

    Act of Union and Securityenglanti (English)
    förenings- och säkerhetsaktenruotsi (svenska)

    Lähikäsitteet


    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 12.7.2024: Historia:yhdistys- ja vakuuskirja. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:yhdistys- ja vakuuskirja.)