Historia:aatelissääty
aatelissääty | aateli
| aatelissääty | |
| aatelisto | (vältettävä) |
| aateli |
1. yhteiskunnan johtavasta ryhmästä tai kerrostumasta useissa maissa ja kulttuureissa, varsinkin nykyisissä tai entisissä eurooppalaisissa monarkioissa käytetty nimitys; aatelissäädyn tai aatelin jäsenyys perustuu perustuu yleensä syntyperään, omien tai esi-isien ansioihin sodissa tai esim. virkauralla tai maanomistukseen
2. useissa Euroopan maissa parlamentin tai säätyvaltiopäivien ylähuoneen tai ylimmän kamarin muodostava, omia privilegioitaan eli erioikeuksiaan nauttiva yhteiskuntaryhmä
Aatelissääty tai aateli oli eurooppalaisissa sääty-yhteiskunnissa alun perin sotapalveluksen takia etuoikeutetun yhteiskunnallisen kerrostuman nimitys. Niin kutsutun feodaalisen yhteiskunnan oloissa aatelin jäsenet hallitsivat maanomistusta ja tuomio- ja verotusvaltaa herrojen ja vasallien monimutkaisten uskollisuus- ja läänityssuhteiden verkostossa. Aatelissääty kehittyi ajan myötä myös sisäisesti hyvin hierarkkiseksi, ja eri aikoina ja eri maissa on esiintynyt hyvin suurta vaihtelua siinä, onko aateli ollut suljettu yhteiskuntaryhmä vai avoin sosiaaliselle nousulle. Aatelin rinnalla muita säätyjä olivat yleensä ainakin papisto ja tapauksesta riippuen joko porvaristo tai kolmas sääty, mutta Skandinaviassa myös talonpoikaistosta kehittyi jokseenkin poikkeuksellisesti oma valtiosäätynsä. Uuden ajan eurooppalaisissa monarkioissa, joissa parlamentit ja säätyvaltiopäivät alkoivat muodostua yhä tärkeämmiksi valtiollisen elämän keskuksiksi, aatelissäädystä vakiintui useissa tapauksissa parlamentin ylähuone tai säätyvaltiopäivien ylin kamari, jossa äänioikeutettuja olivat kaikkien valtakunnan aatelissukujen päämiehet. Tällöin kamareita saattoi olla kaksi – ylähuone aatelille ja alahuone aatelittomille – tai useampia.
Myös vanhassa Ruotsin valtakunnassa, johon myös suurin osa Suomesta kuului vuoteen 1809 asti, ritarihuoneella kokoontunut aatelissääty oli säätyvaltiopäivien neljästä kamarista ylin, ja aatelissäädyllä oli omat aatelisprivilegionsa, ja sama käytäntö jatkui myös Venäjälle vuodesta 1809 alkaen kuuluneessa autonomisessa Suomessa aina vuoden 1906 eduskuntauudistukseen asti. Suomen itsenäistymisen 1917 ja tasavaltalaisen hallitusmuodon 1919 jälkeen aatelilla ei ole Suomessa ollut enää erioikeuksia eikä muutenkaan etuoikeutettua asemaa.Erikieliset vastineet
| nobility | englanti (English) | |
| nobilitas | latina (Latina) | |
| noblesse | ranska (français) | |
| adel | ruotsi (svenska) | |
| adelskap | ruotsi (svenska) | |
| adelsståndet | ruotsi (svenska) | |
| Adel | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- aatelittomat säätyläiset (vieruskäsite)
- kolmas sääty (vieruskäsite)
- pappissääty (vieruskäsite)
- porvarissääty (vieruskäsite)
- säätyvaltiopäivät (vieruskäsite)
- talonpoikaissääty (vieruskäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.4.2024: Historia:aatelissääty. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:aatelissääty.)