Filosofia:yleisasetus
yleisasetus
| yleisasetus |
Määritelmä
Husserlilla tapa, jolla maailman kokonaisuus on asetettu todelliseksi ja olemassa olevaksi
Selite
Edmund Husserlin (1859-1938) fenomenologiassa luonteva ja arkinen suhde todellisuuteen on nimeltään luonnollinen asenne. Sen keskiössä on yleisasetus, jossa maailman kokonaisuus asetetaan todelliseksi ja olemassa olevaksi. Husserlin mukaan yleisasetus läpäisee kauttaaltaan elämämme ja suhteemme maailmaan, sillä maailman olemassaolo oletetaan kaikessa toiminnassa ja ykisittäisissä kannanotoissa. Luonnollisella asenteella on myös oma oikeutuksensa - uskomme näet maailmaan olemassaoloon yleiasetuksen kautta. Voidaan erehtyä yksityiskohdista, mutta maailman kokonaisuus ei kyseenalaistu. Yleisasetuksen luontevuutta ja kaikenkattavuutta kuvaa hyvin se, ettei maailmaa edes erikseen aseteta olemassa olevaksi; se on pikemminkin itsestäänselvyys. Yleisasetus on Husserlin mukaan ehdottoman oikeutettu ja luonnollinen, mutta se ei sinällään riitä vielä filosofian lähtökohdaksi, sillä filosofia tarvitsee absoluuttisen lähtökohdan. Siihen taas tarvitaan fenomenologista tutkimusta.
Lisätiedot
kr. epokhē
Erikieliset vastineet
| Generalthesis | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:yleisasetus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:yleisasetus.)