Filosofia:subjektiviteetin paradoksi
subjektiviteetin paradoksi
| subjektiviteetin paradoksi |
Määritelmä
paradoksi, joka koskee minää toisaalta kokemuksellisena keskipisteenä ja toisaalta yhtenä subjektina maailmassa
Selite
Subjektiviteetin paradoksi esiintyy jo Kierkegaardilla, mutta se oli keskeinen Edmund Husserlilla (1859-1938). Husserlin mukaan subjektiviteetin paradoksi syntyy siitä, että minä on toisaalta maailman alkuperäinen ja viimekätinen kokija ja toisaalta yksi henkilö muiden joukossa. Paradoksia voidaan havainnollistaa suhteessa ajan ja tilan kokemuksiin. Aika jäsentyy kokijalle tietyn hetken perusteella, mutta toisaalta hän sijoittaa itsensä tiettyyn historialliseen jatkumoon. Samoin tilakokemuksista voidaan erottaa oman positioni näkökulma ja laajemman yhteisön näkökulma. Paradoksin kahtalaisuus liittyy väitteeseen, jonka mukaan persoonaa luonnehtivat samaan aikaan ainutlaatuisuus ja tavanomaisuus. Kaikilla kokemuksilla näyttäisi olevan kaksi eri mittapuuta, sillä kokemuksemme hahmottuvat yhtäältä suhteessa subjektiivisiin kokemusmahdollisuuksiimme ja henkilökohtaisiin intresseihimme, mutta toisaalta olemme juurtuneet yhteisöön ja kokemuksemme jäsentyvät suhteessa yhteiseen ja jaettuun "normaaliin" kokemuksen tapaan. On huomattava, että intersubjektiivinen kokemus on aina samalla myös subjektiivinen kokemus vaikkei intersubjektiivista maailmaa voikaan palauttaa subjektiivisiin kokemusmahdollisuuksiin. Tämä muodostaa subjektiviteetin paradoksin ytimen.
Simone de Beauvoir (1908-1986) muotoili oman versionsa subjektiviteetin paradoksista. Hänen mukaansa subjektiviteetti toteutuu aina tietyssä tilanteessa, ja sitä luonnehtii jännitteisyys menneen ja tulevan välillä. Juuri tämä jännite tekee inhimillisestä olemassaolosta moniselitteistä: kuvittelukyvyn myötä ihminen on vapaa nykyhetkestä, mutta hänen olemassaoloaan määrittävät historiallisen ja ruumiillisen tilanteen reunaehdot. Toisaalta ihminen on ruumiillisena tietoisuutena osa tiedostamaansa maailmaa ja tiettyä historiallista, kulttuurista ja sosiaalista tilannetta. Tämä eksistentiaalinen tilanne koostuu paitsi ihmisen omasta menneisyydestä ja läsnä olevasta nykyisyydestä, myös sen historiallisista ja materiaalisista ehdoista, jotka sekä rajoittavat että avaavat inhimillisen toiminnan mahdollisuuksia.
Simone de Beauvoir (1908-1986) muotoili oman versionsa subjektiviteetin paradoksista. Hänen mukaansa subjektiviteetti toteutuu aina tietyssä tilanteessa, ja sitä luonnehtii jännitteisyys menneen ja tulevan välillä. Juuri tämä jännite tekee inhimillisestä olemassaolosta moniselitteistä: kuvittelukyvyn myötä ihminen on vapaa nykyhetkestä, mutta hänen olemassaoloaan määrittävät historiallisen ja ruumiillisen tilanteen reunaehdot. Toisaalta ihminen on ruumiillisena tietoisuutena osa tiedostamaansa maailmaa ja tiettyä historiallista, kulttuurista ja sosiaalista tilannetta. Tämä eksistentiaalinen tilanne koostuu paitsi ihmisen omasta menneisyydestä ja läsnä olevasta nykyisyydestä, myös sen historiallisista ja materiaalisista ehdoista, jotka sekä rajoittavat että avaavat inhimillisen toiminnan mahdollisuuksia.
Lähikäsitteet
- intersubjektiivisuus
- paradoksi (yläkäsite)
- transsendentaalinen minä
Käytetyt lähteet
TaipaleJ2010, KoskinenI2014, Logos2007
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:subjektiviteetin paradoksi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:subjektiviteetin paradoksi.)