Filosofia:idea
idea
| idea |
Määritelmä
1. Platonilla ikuinen ja universaali malli, jota aineellisen todellisuuden yksittäiset oliot heijastavat puutteellisesti
2. Keskiajalla ja uusplatonismissa Jumalan ajatus maailmaan luotavista olemuksista
3. 1600- ja 1700-luvusta eteenpäin ihmisen mielessä oleva ajatus tai tietoisuuden sisältö
4. arkikielessä uusi ajatus, oivallus tai päähänpisto
1. Platonilla ikuinen ja universaali malli, jota aineellisen todellisuuden yksittäiset oliot heijastavat puutteellisesti
2. Keskiajalla ja uusplatonismissa Jumalan ajatus maailmaan luotavista olemuksista
3. 1600- ja 1700-luvusta eteenpäin ihmisen mielessä oleva ajatus tai tietoisuuden sisältö
4. arkikielessä uusi ajatus, oivallus tai päähänpisto
Selite
Platonin ideaopissa aistittavan maailman, tämän maailman, taustalla on ideamaailma, toinen todellisuuden taso, joka antaa yhtenäisyyden ja ymmärrettävyyden jatkuvasti muuttuvalle aistein havaittavalla maailmalle. Platonistit pitävät ideoita tosiolevaisina, joista voimme havaita aistein pelkkiä väliaikaisia heijastumia. Keskiajalla termiä käytettiin vähän, mutta yleensä sillä tarkoitettiin maailman luomistyötä tekevän Jumalan ajatuksia siihen luotavien olioiden olemuksista.
Varhaismodernissa filosofiassa termi yleistyi ja sillä tarkoitettiin yleisesti ihmisen mielessä olevaa ajatusta tai tietoisuuden sisällön yksikköä. Useimmiten idean ajateltiin olevan ymmärryksen yksittäinen välitön kohde, joka edusti tai representoi jotakin ulkoisen todellisuuden oliota tai piirrettä mielessä. Termin tämän käytön vakiinnuttivat René Descartes (1596-1650) ja John Locke (1632-1704), jonka aloittamassa empiristisessä perinteessä yksinkertaisella idealla alettiin tarkoittaa ajatusta, joka ei koostunut mistään osista, vaan esitti mielelle jotakin luonteeltaan jakamatonta, kuten vihreän idean tai kimeän idean. Yksinkertaisia ideoita yhdistelemällä voidaan muodostaa monimutkaisempia ideoita. Pitkälti Immanuel Kantin (1724-1804) kriittisen filosofian vaikutuksesta 1800-luvulta alkaen puhe mielen ideoista korvautui vähitellen termeillä "käsite", "representaatio" ja "merkitys".
Varhaismodernissa filosofiassa termi yleistyi ja sillä tarkoitettiin yleisesti ihmisen mielessä olevaa ajatusta tai tietoisuuden sisällön yksikköä. Useimmiten idean ajateltiin olevan ymmärryksen yksittäinen välitön kohde, joka edusti tai representoi jotakin ulkoisen todellisuuden oliota tai piirrettä mielessä. Termin tämän käytön vakiinnuttivat René Descartes (1596-1650) ja John Locke (1632-1704), jonka aloittamassa empiristisessä perinteessä yksinkertaisella idealla alettiin tarkoittaa ajatusta, joka ei koostunut mistään osista, vaan esitti mielelle jotakin luonteeltaan jakamatonta, kuten vihreän idean tai kimeän idean. Yksinkertaisia ideoita yhdistelemällä voidaan muodostaa monimutkaisempia ideoita. Pitkälti Immanuel Kantin (1724-1804) kriittisen filosofian vaikutuksesta 1800-luvulta alkaen puhe mielen ideoista korvautui vähitellen termeillä "käsite", "representaatio" ja "merkitys".
Lisätiedot
kr. eidos
Erikieliset vastineet
| idea | englanti (English) | |
| idea | espanja (español) | |
| idea | italia (italiano) | |
| ideia | portugali (português) | |
| idée | ranska (français) | |
| idé | ruotsi (svenska) | |
| Idee | saksa (Deutsch) | |
| idee | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- empirismi (funktiosuhde)
- idealismi (funktiosuhde)
- käsite (vieruskäsite)
- merkitys (vieruskäsite)
- platonismi (funktiosuhde)
- representaatio (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
KorkmanYrjönsuuri1998, SaarinenE1985, SalonenJ1986
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:idea. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:idea.)