Filosofia:ahdistus

    Tieteen termipankista

    kammo | ahdistus

    kammo
    ahdistus
    Määritelmä
    1. eksistenssifilosofiassa ontologinen kuvotus, jota voi ajatella eksitentiaalisena solipsismina
    2. eksistentialismissa vapaaseen valintaan liittyvä negatiivinen tunne
    Selite Martin Heideggerin (1889-1976) teoksessa Sein und Zeit (1927) ahdistus on suora tie varsinaisuuteen. Se on eräänlaista ontologista oksettavuutta, joka hyökkää kimppuun aina, kun ihminen pääsee lähelle eksitenssinsa sisäisen epävakauden ymmärtämistä. Ahdistus on pelon kaltaista, mutta vielä pahempaa - se on loputonta pelokkuutta, jota ei voi koskaan ymmärtää. Ahdistus ilmaisee täydellisesti varsinaisen eksistenssin laadun yhdistäessään tutun ja tuntemattoman oudon tutulla tavalla. Se on eräänlaista eksistentiaalista solipsismia.
    Jean-Paul Sartren (1905-1980) mukaan ihmiselämää leimaa vapaa valinta, joka on nähtävä ehdottomana. Siihen kuuluu myös ajatus, että voimme halutessamme tehdä kammottavia tekoja, esimerkiksi satuttaa lasta. Sartren mukaan tunnemme tästä syystä ahdistusta tai inhoa tai kammoa. Vapaus voi siten olla täynnä ahdistusta ja ihmiset voivat paeta sitä tai piiloutua omalta vapaudeltaan kieltäen sen mahdollisuuden. Kun ihmiset tekevät näin, he toimivat huonossa uskossa.

    Erikieliset vastineet

    Angstsaksa (Deutsch)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    BagginiJFoslP2013, RéeJ1998

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 4.11.2024: Filosofia:ahdistus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:ahdistus.)