Kielitiede:korrelaatti (syntaksi)
korrelaattisyntaksi
| korrelaatti |
Määritelmä
ilmaus, jonka tarkoitteeseen lähikontekstissa jokin toinen ilmaus, tavallisesti pronomini, viittaa
Selite
Esimerkiksi tekstissä Antti oli kova uimari. Hän voitti yli kymmenen Suomen mestaruutta sana Antti on hän-pronominin korrelaatti.
Vrt. korrelaatti morfologiassa.
Vrt. korrelaatti morfologiassa.
Lisätiedot
VISK2008 Korrelaatti (1) tekstuaalisessa merkityksessä on ilmaus, johon myöhemmin tekstissä esiintyvä ilmaus, lähinnä pronomini, viittaa. Tyypillinen tapaus on substantiivilauseke samatarkoitteisen pronominin korrelaattina, esim. Tapasin uuden naapurimme. Hän vaikutti mukavalta; ks. anafora. (» § 1405.) Relatiivipronominin korrelaatti on ilmaus, jota relatiivilause määrittää, esim. Naapuri, jota pelkäsin, vaikuttikin mukavalta.
Erikieliset vastineet
| antecedent | englanti (English) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:korrelaatti (syntaksi). (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:korrelaatti (syntaksi).)