Taidehistoria:steele

steele | steela

Kuningas Assurnasirpal II:n steele. Kaiverrus kalkkikivelle, korkeus 294 cm, paino 4000 kg. Ninurtan temppeli, Nimrud, Pohjois-Irak 865–860 eaa. Löydetty Sir Austen Henry Layardin johtamissa arkeologisissa kaivauksissa vuonna 1850, British Museumille lahjoittanut kuningas Edward VII vuonna 1851. The British Museum. CC BY-NC-SA 4.0.

Hautasteele antiikin Kreikasta, noin 375–350 eaa. Vainaja, Epikhareen vaimo, on kuvattu istumassa ja kättelemässä tytärtään Aristeista. Epikhares on kuvattu seisomassa taustalla. Valmistettu Ateenassa, marmori, 111,76 x 73,66 cm. The British Museum. CC BY-NC-SA 4.0.

steele	(suositeltu)
steela

Määritelmä vapaasti pystyasennossa seisova kivi-, metalli- tai joskus myös puulaatta esimerkiksi haudalla tai muuna tärkeänä raja- tai muistomerkkinä

Selite

Antiikin Kreikassa ja Roomassa rajamerkit ja hautasteelet koristeltiin reliefeillä, piirtokirjoituksilla tai molemmilla. Kreikassa geometrisellä ajalta (noin 900-700 eaa.) 600-luvulle eaa. käytettiin hautojen merkkeinä sileitä kivilaattoja. 500-luvulla käytettiin alaosastaan hoikkia steelejä, joiden aiheena oli aluksi matalana reliefinä toteutettu yksittäinen mieshahmo. Steelen huipuille kuvattiin sfinksi tai palmetti ja voluutat. Leveämpiä hautasteelejä alettiin käyttää 400-luvulla eaa. Tällöin arkkitehtonisen kehyksen ympäröimään kivilaattaan kuvattiin tavallisesti istuvia tai seisovia naishahmoja. Hautasteelejen käyttö loppui Attikan alueella 300-luvulla eaa. lainsäädännön alettua vaatia yksinkertaisia hautamuistomerkkejä, mutta Itä-Kreikassa käytettiin vielä hellenistisellä ajalla vaakasuoraan asetettuja, aiempaa pienempiä steelejä. Niissä kuvattiin tavallisesti useita seisovia hahmoja.

Roomalaiset omaksuivat steelet hautamuistomerkkeinä ja niiden käyttö yleistyi 200-luvulla eaa. Roomalaisten steelejen yläosassa oli tavallisesti frontoni tai segmenttikaariaihe. Suuri osa steelen pinnasta koostui piirtokirjoituksista, joiden yläpuolelle saatettiin kuvata kasviaiheita tai ihmishahmoja kuten aviopari. Steelejä käytettiin myös muualla Välimeren alueen kulttuureissa kuten muinaisessa Egyptissä ja Syyriassa, ja myöhemmin varhaiskristillinen kulttuuri omaksui roomalaisten steelejen muodot.
Steelejä käytettiin muistomerkkeinä myös esimerkiksi Väli-Amerikan mayakulttuurissa ja muinaisessa Kiinassa.

Lisätiedot

muinaiskreik. stéle = pylväs, pilari > lat. stela

Suomeksi yleiskielessä käytetään usein muotoa steela, joka on johdettu latinasta ja vakiintunut tieteenaloilla esimerkiksi Mesoamerikan tutkimuksen termiksi. Taidehistorian termiksi on kuitenkin jo varhain vakiintunut kreikkalaiseen alkusanaan pohjautuva muoto steele, joka on esiintynyt esimerkiksi vuonna 1967 julkaistussa alan klassikossa, Jouko Tolvasen Taidesanakirjassa, ja se on valittu myös esimerkiksi Riitta Konttisen ja Liisa Laajoen Taiteen sanakirjaan (2000). Taidehistorian asiayhteyksissä sitä voikin pitää suositeltavampana vaihtoehtona. Steele-muotoa käytetään myös esimerkiksi klassillisen arkeologian alalla, kuten käy ilmi Paavo Castrénin ja Liisa Pietilä-Castrénin Antiikin käsikirjasta (2000).

Erikieliset vastineet

stela	englanti (English)
stele	englanti (English)
στήλη	kreikka (ελληνικά)
stèle	ranska (français)
stele	ruotsi (svenska)
Stele	saksa (Deutsch)
стела	venäjä (русский)
steel	viro (eesti)

Käytetyt lähteet

CastrénP&Pietilä-CastrénL2006, Konttinen&Laajoki2000, TolvanenJ1967

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Taidehistoria:steele. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Taidehistoria:steele.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →