Taidehistoria:steele
steele | steela
| steele | (suositeltu) | ||
| steela |
vapaasti pystyasennossa seisova kivi-, metalli- tai joskus myös puulaatta esimerkiksi haudalla tai muuna tärkeänä raja- tai muistomerkkinä
Antiikin Kreikassa ja Roomassa rajamerkit ja hautasteelet koristeltiin reliefeillä, piirtokirjoituksilla tai molemmilla. Kreikassa geometrisellä ajalta (noin 900-700 eaa.) 600-luvulle eaa. käytettiin hautojen merkkeinä sileitä kivilaattoja. 500-luvulla käytettiin alaosastaan hoikkia steelejä, joiden aiheena oli aluksi matalana reliefinä toteutettu yksittäinen mieshahmo. Steelen huipuille kuvattiin sfinksi tai palmetti ja voluutat. Leveämpiä hautasteelejä alettiin käyttää 400-luvulla eaa. Tällöin arkkitehtonisen kehyksen ympäröimään kivilaattaan kuvattiin tavallisesti istuvia tai seisovia naishahmoja. Hautasteelejen käyttö loppui Attikan alueella 300-luvulla eaa. lainsäädännön alettua vaatia yksinkertaisia hautamuistomerkkejä, mutta Itä-Kreikassa käytettiin vielä hellenistisellä ajalla vaakasuoraan asetettuja, aiempaa pienempiä steelejä. Niissä kuvattiin tavallisesti useita seisovia hahmoja.
Roomalaiset omaksuivat steelet hautamuistomerkkeinä ja niiden käyttö yleistyi 200-luvulla eaa. Roomalaisten steelejen yläosassa oli tavallisesti frontoni tai segmenttikaariaihe. Suuri osa steelen pinnasta koostui piirtokirjoituksista, joiden yläpuolelle saatettiin kuvata kasviaiheita tai ihmishahmoja kuten aviopari. Steelejä käytettiin myös muualla Välimeren alueen kulttuureissa kuten muinaisessa Egyptissä ja Syyriassa, ja myöhemmin varhaiskristillinen kulttuuri omaksui roomalaisten steelejen muodot.
Steelejä käytettiin muistomerkkeinä myös esimerkiksi Väli-Amerikan mayakulttuurissa ja muinaisessa Kiinassa.
muinaiskreik. stéle = pylväs, pilari > lat. stela
Suomeksi yleiskielessä käytetään usein muotoa steela, joka on johdettu latinasta ja vakiintunut tieteenaloilla esimerkiksi Mesoamerikan tutkimuksen termiksi. Taidehistorian termiksi on kuitenkin jo varhain vakiintunut kreikkalaiseen alkusanaan pohjautuva muoto steele, joka on esiintynyt esimerkiksi vuonna 1967 julkaistussa alan klassikossa, Jouko Tolvasen Taidesanakirjassa, ja se on valittu myös esimerkiksi Riitta Konttisen ja Liisa Laajoen Taiteen sanakirjaan (2000). Taidehistorian asiayhteyksissä sitä voikin pitää suositeltavampana vaihtoehtona. Steele-muotoa käytetään myös esimerkiksi klassillisen arkeologian alalla, kuten käy ilmi Paavo Castrénin ja Liisa Pietilä-Castrénin Antiikin käsikirjasta (2000).
Erikieliset vastineet
| stela | englanti (English) | |
| stele | englanti (English) | |
| στήλη | kreikka (ελληνικά) | |
| stèle | ranska (français) | |
| stele | ruotsi (svenska) | |
| Stele | saksa (Deutsch) | |
| стела | venäjä (русский) | |
| steel | viro (eesti) |
Käytetyt lähteet
CastrénP&Pietilä-CastrénL2006, Konttinen&Laajoki2000, TolvanenJ1967
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 7.2.2026: Taidehistoria:steele. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Taidehistoria:steele.)