testamenttikanteet


testamenttikanteet

Määritelmä kanteet, joilla tähdätään testamentin pätevyyden, tehokkuuden taikka sen oikean sisällön selvittämiseen

Selite

Sen jälkeen, kun testamentti on annettu perilliselle tiedoksi, aktiivisuusvelvoite siirtyy perillistaholle. Jos perilliset katsovat, että testamenttia rasittaa jokin pätemättömyysperuste, heidän on nostettava määräajassa testamentin moitekanne (PK 14:5). Laillinen oikeuspaikka on perittävän viimeisen tosiasiallisen asuinpaikan alioikeus (forum hereditatis). Jos kanne on nostettu väärässä oikeuspaikassa, se on jätettävä tutkimatta.

Testamentin moiteoikeus kuuluu ainoastaan lähimmille perillisille. Perillissuhde määräytyy lakimääräisen perintöoikeuden perusteella (ks. perimysjärjestys). Jos perittävä kuolee perillisettä, käyttää valtiokonttori valtion puhevaltaa testamenttia moitittaessa. Moiteoikeus on jokaisella perillisellä itsenäisesti, toisesta perillisestä riippumatta. Jos siis joku luopuu käyttämästä moiteoikeuttaan, se ei estä toisen moiteoikeutta, mikäli moiteaika on kannetta nostettaessa edelleen avoinna.

Testamentin moite on aina määräaikainen. Kanneaika on kuusi kuukautta siitä, kun perillinen sai säädetyllä tavalla tiedon testamentista (ks. testamentin tiedoksianto). Moiteaika on ns. aineellinen määräaika, jota ei voida palauttaa. Perillinen on määräajan umpeuduttua menettänyt oikeutensa vedota testamenttiin. Laillinen estekään ei katkaise moiteaikaa, eikä sitä voida keskeyttää edes testamentin saajan luvalla.

Jos kanne nostetaan liian myöhään, testamentti käy päteväksi sitä perillistä kohtaan, joka on laiminlyönyt kanteen nostamisen määräajassa. Koska eri perilliset voivat saada testamentin tietoonsa eri aikoina, saattaa testamentin moiteaika siis olla perillisten kohdalla avoinna eri tavalla.

Moiteperusteet on yksilöity laissa. Testamentti voidaan moitteen johdosta julistaa pätemättömäksi,

jos testamenttia ei ole tehty säädetyssä muodossa (ks. testamentin muoto),
jos testamentin tekemiseen on vaikuttanut mielisairaus, tylsämielisyys tai muu testamentin tekijän sieluntoiminnan häiriö,
jos testamentin tekijä on pakotettu tekemään testamentti,
jos testamentin tekijä on taivutettu tekemään testamentti käyttämällä hyväksi hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa,
jos testamentin tekijä on petollisesti vietelty tekemään testamentti tai
jos testamentin tekijä on muutoin sillä tavalla erehtynyt, että se on määräävästi vaikuttanut hänen tahtoonsa.

Testamentin moite koskee yksinomaan testamentin pätevyyttä moittijan ja testamentin saajan välisessä suhteessa. Jos testamentti on pätemätön esimerkiksi sieluntoiminnan häiriön perusteella, se menettää oikeudellisen vaikutuksensa moittijaan nähden, mutta säilyy pätevänä sellaiseen perilliseen nähden, joka ei ole moittinut testamenttia.

Pätevä testamentti puolestaan estää perillistä saamasta perintöosaansa jäämistöstä. Mutta vaikka testamentti osoittautuisi päteväksi, saa rintaperillinen silti lakiosansa pesästä, jos hän tekee säädetyllä tavalla lakiosailmoituksen. Moiteprosessi ja lakiosavaatimus ovat siten kaksi eri asiaa. Lakiosaperillinen suojautuu testamenttia vastaan tekemällä lakiosailmoituksen, kun taas perillinen, olipa hän lakiosaan oikeutettu tai ei, voi ajaa moitekannetta pätemättömyysperusteiden nojalla.

Testamentin moite on perillisen ja testamentin saajan välinen testamentin pätevyyttä koskeva oikeusriita. Testamentti voidaan kuitenkin riitauttaa usealla muullakin perusteella. Puhutaan muista testamenttikanteista. Ne eroavat testamentin moitteesta kahdessa suhteessa: muut testamenttikanteet eivät ole sidoksissa määräaikoihin, ja niitä voi nostaa muukin taho kuin perillinen. Näitä testamenttikanteita on useaa tyyppiä. Tärkeimmät niistä ovat pätemättömyyskanteet, tehottomuuskanteet ja tulkintakanteet.

Keskeisin pätemättömyyskanne liittyy testamentin saajien välisiin riitoihin. Kahden (tai useamman) testamentin saajan välinen oikeudenkäynti ei ole testamentin moitetta koskevien säännösten alainen. Testamentinsaaja kyllä voi ajaa kannetta toista testamentin saajaa vastaan samoillakin perusteilla kuin perillinen moitekannetta, mutta testamentin saajan kanne ei ole sidoksissa kuuden kuukauden määräaikaan.

Tehottomuuskanne tulee kysymykseen mm. silloin, kun henkilö väittää, testamentin pätevyyttä riitauttamatta, että testamentin tekijä on määrännyt oikeudesta, joka ei ole hänelle kuulunut. Tyypillinen tehottomuuskanne koskee tilannetta, jossa testamentin tekijä on antanut määräyksiä kolmannen, tässä tapauksessa kantajan, omistamasta omaisuudesta.

Testamentin tulkintakanne keskittyy pätevän ja tehokkaan testamentin tulkintaan. Tällöin erimielisyys syntyy siitä, millä tavalla testamentin tekijän tarkoitus on ymmärrettävä. Tämäkään kanne, samoin kuin edellä mainittu tehottomuuskanne, ei ole sidoksissa määräaikaan.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Aulis Aarnio

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

Aarnio&Kangas2015, s. 803 ss., YlöstaloM1953

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Oikeustiede:testamenttikanteet. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:testamenttikanteet.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →