Oikeustiede:testamentin hyväksyminen
testamentin hyväksyminen
| testamentin hyväksyminen |
Hyväksyminen perittävän eläessä on annettava perittävälle kirjallisesti. Tällaisesta hyväksymisestä käytetään oikeuskirjallisuudessa nimitystä ennakkoluopuminen. Sitovan luopumisilmoituksen antanut perillinen ei perittävän kuoltua ole enää kuolinpesän osakas. Hänen osuutensa perinnöstä kuuluu ns. vapaaosaan, josta perittävä voi määrätä testamentilla. Usein ennakkoluopuminen liittyykin juuri pyrkimykseen lisätä perittävän mahdollisuuksia siirtää omaisuutta testamentilla. Ennakkoluopuminen voi tapahtua vastikkeetta.
Lakiosaperillisen on saatava luopumisesta korvausta. Sen suuruus määritetään luopumishetken mukaan, ja korvauksen on oltava likimain lakiosaa vastaava. Jos luopumiskorvaus on riittämätön, lakiosaperillinen pysyy kuolinpesän osakkaana. Saatu luopumiskorvaus luetaan tällöin lakiosaperillisen saamaksi ennakkoperinnöksi, mutta hän voi perinnönjaossa vaatia lakiosan ja saadun korvauksen välisen erotuksen itselleen. Testamentti voidaan hyväksyä myös perittävän kuoleman jälkeen. Tällöinkin hyväksymisilmoitus (luopuminen) on annettava kirjallisesti. Hyväksymisen sitovuus ei edellytä, että siitä maksetaan hyväksyjälle vastiketta. Hyväksymisen johdosta perillinen ei enää voi vedota testamentin moiteperusteisiin. Testamentti käy hyväksymistahdonilmaisun antaneeseen perilliseen nähden päteväksi.
Hyväksyminen voidaan antaa koska tahansa perittävän kuoleman jälkeen aina siihen asti, kunnes testamentti on tullut lainvoimaiseksi. Hyväksyminen katkaisee näin testamentin selvitysprosessin. Hyväksymistä ei myöskään voida antaa enää sen jälkeen, kun testamentti on julistettu moiteoikeudenkäynnissä perilliseen nähden pätemättömäksi. Jos perillinen hyväksyy pätemättömäksi julistetun testamentin, kysymyksessä on perilliselle tulleesta perintöomaisuudesta määrääminen. Vastikkeettomasti annettuna sellainen hyväksyminen merkitsee lahjoittamista.
Lakiosaperillinen saattaa perittävän kuoleman jälkeen antaa hyväksymistahdonilmaisun rajaamatta sitä testamentin moiteoikeudesta luopumiseen. Tällöin lainkäytössä on lähdetty olettamasta, jonka mukaan lakiosaperillinen on luopunut sekä moiteoikeudesta että lakiosastaan. Perillinen on siten todistusvelvollinen siitä, ettei hän tarkoittanut hyväksymisellä lakiosasta luopumista. Vaikka tämä todistelusääntö ei ole poikkeukseton, on testamenttia hyväksyttäessä varminta yksilöidä tahdonilmaisu niin, että käy selväksi, kuinka laajasti perillinen luopuu oikeuksistaan.Kirjoittaja: Aulis Aarnio
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:testamentin hyväksyminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:testamentin hyväksyminen.)