Oikeustiede:jurisprudentia/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Merkityssisällön kehitys. Antiikissa iurisprudentia (alkuaan iuris prudentia) -sanan merkityssisältö muuntui sen mukaan, miten pitkälle juristit kykenivät analysoimaan juridista käsitteistöä ja systematisoimaan oikeusjärjestyksen kokonaisuutta. Alun perin iurisprudentia viittasi lähinnä käytännölliseen laintuntemukseen, mutta ajan myötä ilmaus sai yhä selvemmin teoreettista väriä. Sille kehittyi sisältö, joka voidaan rinnastaan nykyajan lainoppiin, lopulta myös oikeustieteeseen sanan varsinaisessa mielessä. – Ks. roomalaisesta oikeustieteestä lähemmin Klami 1999.

Ilmauksen ulkoinen muoto. Latinan kielen ortografiassa on esiintynyt vaihtelua eri oikeuskulttuureissa vuosisatojen mittaan. Toisaalta sanajärjestys on latinan kielessä – myös sanaliitoissa – varsin vapaa. Tämä koskee myös lakimieslatinaa ja näkyy tässä tapauksessa oikeustiedettä tarkoittavassa ilmauksessa.

Ilmaus esiintyy useimmiten yhdyssanana. Varsinkin englannin- ja ranskankieliset juristit kirjoittavat sen keskiaikaista tapaa noudattaen niin, että ensimmäinen kirjain on "j": jurisprudentia. Monissa muissa oikeuskulttuureissa (kuten Saksassa ja Pohjoismaissa) ensimmäinen kirjain on nykyteksteissä – antiikin latinan käytännön mukaisesti – "i": iurisprudentia. Näin on erityisesti silloin, kun ilmauksella viitataan antiikin roomalaisten oikeustieteeseen. Sanaosioiden erilleen kirjottaminen (kuten alkuaan latinassa) on harvinaista, mutta tällaistakin ortografiaa esiintyy: juris prudentia, iuris prudentia. Vielä harvinaisempaa on, että sanaliiton osioiden järjestys käännetään: prudentia juris, prudentia iuris.

Käyttö aforismeissa ja maksiimeissa. Ilmaus esiintyy edelleen nykykielisissä teksteissä. Erityisesti mainittakoon latinankieliset aforismit. Niistä tunnetuin on peräisin Ulpianus-nimiseltä roomalaiselta oikeusoppineelta: Iurispudentia est divinarum atque humanarum rerum notitia, iusti atque iniusti scientia ('Oikeustiede on jumalallisten ja inhimillisten asioiden tuntemusta, tiedettä siitä, mikä on oikeaa ja mikä väärää'). Samaan viittaa lauseparsi: Iurisprudentia docet iustum decernere ab iniusto, iustum praecipiens, iniustum prohibiens ('Oikeustiede opettaa erottamaan oikean väärästä velvoittaen oikeaan ja kieltäen väärän'). Sitä, että oikeustiede on olemukseltaan intellektuaalista toimintaa, korostaa puolestaan maksiimi: Iustitia est habitus voluntatis; iurisprudentia habitus intellectus ('Oikeus ilmentää tahtoa; oikeustiede älyllistä ymmärrystä').

Nykykieliset variantit. Latinalaisten juridisten termien nykykielisillä muunnelmilla saattaa olla toisistaan poikkeavia merkityssisältöjä. Tämä koskee myös ilmausta iurisprudentia.

Englannin ja ranskan oikeuskielissä esiintyy ilmaus jurisprudence. Englannissa ja Yhdysvalloissa iurisprudentia-termille vähitellen kehittynyt perusmerkitys on säilynyt karkeasti ottaen muuttumattomana: se tarkoittaa useimmiten 'oikeustiedettä', eritotenkin oikeusteoriaa (esim. virkanimikkeessä professor of jurisprudence, 'oikeusteorian t. yleisen oikeustieteen professori'). Ranskassa sitä vastoin termin merkityssisältö muuttui 1600-luvulta alkaen. Nykyajan juridisessa ranskassa sillä viitataan oikeuskäytäntöön, ts. tuomioistuinten, erityisesti ylimpien oikeuksien ratkaisuihin ja niihin sisältyviin linjanvetoihin lainsoveltamiskysymyksissä.

Muissakin romaanisissa oikeuskielissä vastaavien termivarianttien (giurisprudenza, jurisprudencia, jurisprudência) päämerkitys on nykyisin 'oikeuskäytäntö', mutta joskus niitä käytetään – juridisen englannin tavoin – tarkoittamaan 'oikeustiedettä'.

Toisaalta on huomattava, että merkitys 'oikeuskäytäntö' tunnetaan myös yhdysvaltalaisessa oikeuskielessä ja varsinkin kansainvälistä julkisoikeutta käsittelevissä englanninkielisissä teksteissä.

Yleistäen voidaan siis sanoa, että iurisprudentia-termin nykykielisten varianttien semanttisena painopisteenä on romaanisissa maissa 'oikeuskäytäntö' ja common law -maissa 'oikeustiede' – mutta molemmissa tapauksissa säännöstä on poikkeuksia.

Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila