Oikeustiede:helsingin säännöt
Helsingin Säännöt
| Helsingin Säännöt |
ILA on saavuttanut arvostetun aseman rajavesistöjen käyttöä koskevan kansainvälisen yhteistyön kehittäjänä. Helsingin Säännöt on vuonna 1966 Helsingissä hyväksytty kokoelma periaatteita, joita rajavesistöjen varrella sijaitsevien valtioiden tulee toistensa tarpeiden huomioonottamiseksi ja nyttemmin myös vesiluonnonvaran järkeväksi ja kestäväksi käytöksi noudattaa. Sääntöjä on aikojen myötä kehitetty ja ILA:n toimintaa muutoinkin ympäristöasoissa laajennettu. Säännöillä on tietynlainen malliohjeen asema, kun YK:n piirissä kehitetään kansainvälisten rajavesistösopimusten sisältöä ja myös valmisteltaessa kahden- tai monenvälisiä rajasopimuksia. Samalla hyväksyttiin se, että valtiosuvereniteettia voitiin rajoittaa toisten osallisvaltioiden tarpeiden huomioonottamiseksi. Suvereniteetilla oli nimittäin vielä 1900-luvun alussa huomattava merkitys, kun sen turvin yläpuolinen valtio katsoi voivansa katkaista alapuoliselta valtiolta vedenjuoksun (Harmonin doktriini).
Aikoinaan moderni allasperiaate (basin principle) omaksuttiin yhteistyön lähtökohdaksi. Se tarkoittaa, että tarkastelussa otetaan huomioon vesimuodostuman tai vesistöalueen olosuhteet valuma-alueineen (basin) eikä ainoastaan itse vesiuoma. Periaate ilmenee myös esimerkiksi Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivistä 2000/60/EY vesistöalueen ja ympäröivien maa-alueiden kokonaistarkastelun vaatimuksena. Toinen keskeinen lähtökohta on "yhtäläisen käytön periaate" (tasajaon periaate, equitable utilization), joka puolestaan tarkoittaa, että kaikilla osallisvaltioilla tulee olla oikeus kohtuulliseen rajavesistön luonnonvaran käyttöön.Kirjoittaja: Erkki J. Hollo
Erikieliset vastineet
| Helsinki Rules | englanti (English) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HolloE2014, Manner&Metsälampi(eds.)1988
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:helsingin säännöt. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:helsingin säännöt.)