Oikeustiede:tuomionpurku/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Tuomionpurku riita-asiassa.

Lainvoimainen riitatuomio voidaan purkaa seuraavissa tapauksissa:

1. tuomioistuimen jäsen tai virkamies taikka asianosaisen edustaja tai avustaja on jutun yhteydessä syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen;
2. todisteena käytetty asiakirja on ollut väärä tai asiakirjan antajan tieten sisällykseltään totuudesta poikkeava taikka totuusvakuutuksin kuultu asianosainen tahi todistaja tai asiantuntija on tahallaan antanut perättömän lausuman, ja asiakirjan tai lausuman voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen;
3. jos asianosainen vetoaa seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut toiseen lopputulokseen; tai
4. tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Tuomiota ei saa purkaa edellä 3 kohdassa mainitusta syystä, ellei asianosainen saata todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota puheena olevaan seikkaan tai todisteeseen siinä oikeudessa, joka tuomion on antanut, tai hakemalla muutosta tuomioon taikka että hän muutoin on pätevästä syystä ollut siihen vetoamatta.

Tuomionpurku on mahdollista ainoastaan silloin, kun hakijan käytettävissä ei ole yksinkertaisempaa oikeussuojakeinoa. Tuomionpurun kohteena voivat siten olla vain oikeusvoimaiset ratkaisut, jotka estävät muun oikeussuojakeinon käyttämisen. Jos hakija voi aikaisemman ratkaisun oikeusvoimaisuuden estämättä nostaa uuden kanteen alioikeudessa, häneltä puuttuu tuomionpurun muodollisiin edellytyksiin kuuluva purkuintressi, jolloin hakemus jätetään tutkimatta.

Riita-asian purkuedellytyksiä sovelletaan myös rikosasiassa annettuun ratkaisuun vahingonkorvaus- ja muiden yksityisoikeudellisten vaatimusten osalta. Jos rangaistus- tai menettämisvaatimuksesta annettu tuomio kuitenkin puretaan, voidaan tuomio purkaa myös yksityisoikeudellisten vaatimusten osalta, vaikka riita-asioiden purkuedellytykset eivät täyttyisikään.

Rikostuomion purkaminen syytetyn eduksi. Riitatuomion osalta säädetyt purkuperusteet pätevät pääosin myös rikostuomion purkamiseen silloin, kun purkua haetaan syytetyn eduksi. Kuitenkin rikosasiassa tuomio voidaan syytetyn eduksi purkaa myös silloin, kun on muutoin erittäin painavia syitä saattaa syytetyn syyllisyys uudelleen tutkittavaksi.

Useissa Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuolina olevissa valtioissa on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettava ratkaisu säädetty nimenomaiseksi purkuperusteeksi. Suomen laista tällainen peruste puuttuu, mutta käytännössä esiin tulleissa tapauksissa kyseinen ihmisoikeuksia loukkaava ratkaisu on voitu useimmiten joko poistaa menettelyvirheen vuoksi tai purkaa säädetyillä purkuperusteilla, esimerkiksi uuteen seikkaan vetoamisen vuoksi taikka ilmeisesti väärään lain soveltamiseen perustuneena. Aikaisemman kotimaisen tuomion purkaminen on kuitenkin perustunut tapauskohtaiseen harkintaan, eikä virheellisiäkään tuomioita ole aina poistettu, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin olisi todennut ihmisoikeusloukkauksen tapahtuneen. Oikeustila tältä osin on siten jossain määrin avoin ja tulkinnanvarainen.

Tilanne ei välttämättä muuttuisi nykyisestä, vaikka kansainvälisen ihmisoikeuselimen ratkaisu lisättäisiinkin harkinnanvaraiseksi purkuperusteeksi kansalliseen lakiimme. Kyseisen purkuperusteen lisääminen lakiin selkeyttäisi kuitenkin ylimääräisen muutoksenhaun järjestelmää ja korostaisi samalla Suomen sitoutumista ihmisoikeuksiin.

Menettämisseuraamusta koskevan rikostuomion purussa noudatetaan pääosin samoja perusteita. Lisäksi menettämistuomio on purettava silloin, kun syyte siitä rikoksesta, jonka perusteella menettämisseuraamus tuomittiin, on sittemmin hylätty näyttämättömänä, tai muusta syystä syytteen hylkäämisen vuoksi menettämisseuraamuksenkaan tuomitsemiselle ei olisi ollut edellytyksiä.

Rikostuomion purkaminen syytetyn vahingoksi. Syytetyn vahingoksi tapahtuvan lainvoimaisen rikostuomion purkamisen perusteina ovat niin ikään jutun yhteydessä tapahtunut rikollinen menettely tai väärä todistelu taikka sittemmin ilmennyt uusi seikka tai todiste. Lisäedellytyksenä on, että kyseisen menettelyn tai seikan voidaan otaksua vaikuttaneen siihen, että syytetty on vapautettu tai tuomittu olennaisesti lievempien rangaistussäännösten mukaan.

Uusi seikka tai todiste purkuperusteena syytetyn vahingoksi tulee kysymykseen vain sellaisesta rikoksesta, josta voi seurata viraltapano tai ankarampi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta. Lisäksi edellytetään, ettei asianosainen ole voinut vedota kyseiseen seikkaan tai todisteeseen ensiprosessissa tai että hänellä on ollut pätevä syy olla siihen vetoamatta. Käytännössä tuomioita on jouduttu purkamaan syytettyjen vahingoksi vain harvoin.

Menettämisseuraamusta koskeva tuomio rikosasiassa voidaan vastaajan vahingoksi purkaa vastaavilla edellytyksillä kuin syytettyä koskeva rikostuomiokin.

Erityistilanteita. Lainvoimainen rikostuomio voidaan purkaa myös silloin, kun siinä yhteistä rangaistusta määrättäessä on otettu huomioon toinen rangaistus ja tämä jälkimmäinen rangaistus on sittemmin poistettu taikka sen perustana ollut syyte on kokonaan tai osittain hylätty tai rangaistus on muuten olennaisesti muuttunut (yhtenäisrangaistuspurku). Tämä mahdollistaa sellaisen tilanteen oikaisemisen, jossa syytetty muutoin saisi perusteettoman kohtuullistamisedun rangaistukseensa.

Lainvoimainen rikostuomio voidaan purkaa myös, jos henkilöä on pyydetty luovutettavaksi Suomeen suorittamaan rikoslain 7 luvun nojalla tuomittua yhteistä vankeusrangaistusta, eikä luovuttaminen ole mahdollista kaikista yhteiseen rangaistukseen johtaneista rikoksista, tai luovuttamiseen ei jonkin rikoksen osalta suostuta. Tällöin korkeimman oikeuden on määrättävä rangaistus erikseen niistä rikoksista, joiden osalta luovuttaminen on mahdollista (luovuttamispurku).

Jos henkilöä on käsitelty oikeudenkäynnissä toisena tai väärällä nimellä, tuomio voidaan purkaa määräajasta riippumatta (henkilöerehdys). Tällöin voidaan rikosasiassa annettu tuomio purkaa ja oikaista syytetyn vahingoksikin, jos erehdys on johtunut hänen syystään.

Purkumenettely. Tuomion purkamista riita-asiassa sekä syytetyn tai menettämisseuraamusta koskevassa asiassa vastaajan vahingoksi on haettava vuoden kuluessa siitä, kun hakija sai tiedon purkuperusteesta. Jos hakemus perustuu toisen rikolliseen menettelyyn, kyseinen määräaika luetaan siitä kun tuomio sai lainvoiman. Riitatuomion purkamista ei saa hakea enää sen jälkeen kun viisi vuotta on kulunut tuomion lainvoimaiseksi tulosta, ellei hakemuksen tueksi esitetä erittäin painavia syitä.

Syytetyn eduksi tapahtuvalle purkamiselle ei ole asetettu mitään määräaikaa. Määräajasta riippumatta purkua voidaan hakea myös silloin, kun jotakuta on oikeudenkäynnissä käsitelty toisena henkilönä tai väärällä nimellä.

Tuomion purkamista haetaan pääsääntöisesti korkeimmalta oikeudelta. Hakemus on tehtävä kirjallisesti ja siihen on liitettävä vastaavat selvitykset kuin kantelussakin. Samoin hakemuksen käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin kantelusta voimassa olevia säännöksiä.

Jos purkuhakemukseen suostutaan, korkein oikeus voi välittömästi oikaista tuomiota tai purkaa sen taikka sitten purkamisen ohella määrätä asian käsiteltäväksi uudelleen. Viimeksi mainitussa tapauksessa korkein oikeus määrää samalla, minkä ajan kuluessa ja missä tuomioistuimessa sekä millä tavoin juttu on saatettava uudelleen käsiteltäväksi.

Aikaisemmin purkuasiat kuuluivat yksinomaan korkeimmalle oikeudelle, mutta vuoden 2005 uudistuksessa toimivaltaa yksinkertaisissa ja selvissä purkuasioissa siirrettiin alemmille tuomioistuimille. Nykyisin purkua on haettava siltä tuomioistuimelta, jonka tuomiota hakemus koskee, jos hakemus tarkoittaa 1) henkilöerehdykseen perustuvaa purkua rikosasioissa, 2) yhtenäisrangaistuksen määräämiseen perustuvaa purkua ja 3) poissaolon johdosta määrätyn seuraamuksen poistamista laillisen esteen vuoksi. Jos purkuhakemus hyväksytään, tuomioistuin voi samalla oikaista tuomiotaan (itseoikaisu). Jos kysymys on vapaudenmenetystä vastaavan vähennyksen tekemisestä rangaistuksesta, asian ratkaissut tuomioistuin voi oikaista tuomiota samassa järjestyksessä kuin mitä kirjoitus- tai muun vastaavan selvän virheen korjaamisesta on säädetty.