Oikeustiede:ryhmäkanne/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Oikeuskehitys ja vertailu. Ryhmäkanne pysyi pitkään angloamerikkalaisena ilmiönä (class action). Se syntyi alkuaan Englannissa 1600- ja 1700-luvuilla helpottamaan oikeusnormien jäykkyydestä ja puutteellisuuksista aiheutuneita haittoja. Sittemmin ryhmäkanteen käyttö Englannissa taantui, mutta Yhdysvaltain itsenäistyttyä vanhasta emämaastaan ryhmäkanne kehittyi siellä merkittäväksi osaksi siviiliprosessia. Vastaavasti ryhmäkanne otettiin käyttöön myös Kanadassa ja Australiassa.

Nykyisin ryhmäkanteita on eri maissa käytössä kolmea päätyyppiä: 1) julkinen ryhmäkanne, jossa kantajana on valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön viranomainen, 2) järjestöryhmäkanne tai järjestökanne, jossa kantajana on jokin yhteisö yleisen edun tai jäsentensä edun nimissä ja 3) yksityinen ryhmäkanne, jossa kantajalla itsellään on intressi kanteen nostamiseen.

Yksityinen ryhmäkanne on ollut viime vuosikymmeniin saakka käytössä vain angloamerikkalaisissa common law -oikeuden maissa eli Isossa-Britanniassa, USA:ssa, Kanadassa ja Australiassa. Viranomaiset ja järjestöt ovat voineet ajaa ryhmäkanteita tietyissä tapauksissa myös Manner-Euroopassa. Lisäksi käytössä on ollut tietynlaatuisiin asioihin rajattuja yksityisiä ryhmäkanteita. Viime vuosina myös sellaisia yksityisiä ryhmäkanteita, jotka ovat käyttöalaltaan yleisiä, on otettu käyttöön tai valmisteltu myös monissa mannermaisen oikeuden maissa.

Pohjoismaissa ryhmäkanne hyväksyttiin ensimmäisenä Ruotsissa, jossa se tuli voimaan vuoden 2003 alussa. Seuraavaksi Suomessa tuli 1.10.2007 voimaan ryhmäkannelaki. Norjan ja Tanskan ryhmäkannelait tulivat voimaan vuoden 2008 alussa.

Ruotsin, Norjan ja Tanskan lakien sisältö on hyvin samankaltainen ja monella tapaa ne ovat lähellä Yhdysvaltojen mallia. Lakien soveltamisalaa ei ole rajoitettu eikä asiamiehille ole asetettu erityisiä rajoituksia. Ainoana merkittävänä rajoituksena on, että ryhmään ilmoittautuminen eli opt in -menettely on Ruotsissa pakollinen. Myös Norjassa ja Tanskassa opt in on pääsääntö, mutta ryhmään kuulumista ilman ilmoittautumista eli opt out -periaatetta voidaan soveltaa, jos yksittäiset vaateet ovat riittävän pieniä, jolloin on ilmeistä, että kantajat eivät käyttäisi aikaansa liittymisprosessiin.

Menettely ryhmäkanneasiassa. Suomessa ryhmäkanteeseen osallistuminen edellyttää ryhmän jäseneksi ilmoittautumista (opt in -menettely). Kuluttaja-asiamies voi ilmoittaa ryhmäkanteesta tarvittaessa lehdessä tai verkkosivuilla. Jäseneksi ilmoittautunut voi irrottautua ryhmäkanteesta ennen pääkäsittelyn alkamista.

Ryhmäkanneasian käsittelyssä sovelletaan pääosin tavallista riita-asian oikeudenkäyntimenettelyä. Kuluttaja-asiamies tai hänen määräämänsä edustaa oikeudenkäynnissä ryhmän jäseniä ja käyttää heidän puolestaan siinä puhevaltaa. Ryhmäkanteen johdosta annettava tuomio sitoo kantajaa, tuomioistuimen ratkaisussa ilmoitettuja ryhmän jäseniä sekä vastaajaa. Ryhmän jäsenillä on oikeus hakea omalta osaltaan muutosta tuomioon vain siinä tapauksessa, että kantaja ei hae muutosta.

Ryhmän jäsenet eivät ole vastuussa oikeudenkäyntikuluista, vaan kulut maksaa jutun lopputuloksesta riippuen joko kantaja eli kuluttaja-asiamies tai vastaaja. Ryhmän jäsenten kuluvastuusta vapauttamista on pidetty perusteltuna uuden ryhmäkannelain tavoitteiden kannalta.

Ryhmäkanteen juridinen ja oikeuspoliittinen merkitys. Ryhmäkanteen avulla voidaan parantaa oikeudenloukkauksen kärsineiden oikeusturvaa ja yksityisten henkilöiden tosiasiallista tasa-arvoa samanlaisissa asioissa. Ryhmäkanne helpottaa asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi silloin, kun yksittäiset vaatimukset ovat asiasta aiheutuviin oikeudenkäyntikuluihin nähden suhteellisen pieniä. Ryhmäkanne soveltuisi käytettäväksi esimerkiksi erilaisissa kuluttaja-, ympäristö-, työ- ja tasa-arvokysymyksissä.

Ryhmäkanne säästää oikeudenhoidosta valtiolle aiheutuvia kuluja. Ryhmäkanteen johdosta annettavan tuomion oikeusvoima ulottuu kaikkiin ryhmän jäseniin, vaikka he eivät olisikaan itse ilmoittautuneet oikeudenkäyntiin asianosaisiksi. Eri tuomioistuimissa ei tarvitse enää käsitellä samanaikaisesti tai peräkkäin oikeudenkäyntejä samasta kysymyksestä, jolloin vältetään myös ristiriitaisten tuomioiden mahdollisuus.

Rehellisellä ja huolellisella yrittäjällä ei olisi mitään pelättävää nykyistä laajemmasta ryhmäkannelaista. Päinvastoin hän voisi nykyistä enemmän luottaa siihen, että myös kilpailijat, kuten esimerkiksi suuret ylikansalliset yritykset, noudattavat täällä voimassa olevia säännöksiä. Angloamerikkalaisissa maissa ja nykyisin myös monissa Euroopan ns. mannermaisen oikeusjärjestelmän maissa monikansalliset yritykset toimivat jo ryhmäkanneuhan alaisina. Lisäksi hyvä kuluttajansuoja voi olla myös kilpailuetu.

Lain voimassaoloajan ensimmäisinä vuosina meillä ei ole nostettu yhtään ryhmäkannetta. Tämä lienee johtunut lain suppeasta soveltamisalasta, kuluttaja-asiamiehen käytettävissä olevista muista oikeussuojakeinoista sekä mahdollisia ryhmäkanteita varten varattujen resurssien niukkuudesta. Esimerkiksi Ruotsissa sikäläisen ryhmäkannelain ensimmäisen viiden vuoden voimassaoloaikana on nostettu kymmenkunta ryhmäkannetta. Muiden Pohjoismaiden esimerkkiä ja yleistä eurooppalaista kehityssuuntausta seuraten Suomen ryhmäkannelain soveltamisalaa tulisi pikaisesti laajentaa ja mahdollistaa myös yksityisten ryhmäkanteiden nostaminen.