Kirjallisuudentutkimus:luonnollinen kertomus
luonnollinen kertomus
| luonnollinen kertomus |
1 Elävässä vuorovaikutustilanteessa syntynyt kertomus; keskustelumuotoinen kertominen.
2 Kertomus, joka perustuu suullisessa traditiossa vakiintuneille, "prototyyppisille" kertomusmuodoille.Luonnollisia kertomuksia tutkitaan monilla tieteenaloilla, esimerkiksi etnologiassa, folkloristiikassa, kielitieteessä, sosiologiassa, sosiaalipsykologiassa, terveystieteissä, elämäkertatutkimuksessa ja kirjallisuudentutkimuksessa.
Kirjallisuudentutkimuksessa luonnollisia kertmuksia on teoretisoitunut Monika Fludernik. Hän esittää teoksessaan Towards a "Natural" Narratology (1996), että luonnollisen kertomuksen kognitiivisia kehyksiä voidaan soveltaa kaikenlaisiin kertomuksiin – myös fiktiivisiin teksteihin.
Luonnollisen kertomuksen muoto on tyypillisesti sellainen, jossa kertojana toimiva päähenkilö kohtaa yllättäviä tapahtumia tai ongelmia. Fludernikin mukaan luonnollinen kertomus on tulosta kognitiivisesta prosessista, jossa kertoja käsittelee uudelleen menneisyydessä tapahtunutta kokemusta ja tuo sen kertomisellaan nykyhetkeen uudelleen. Eletty kokemus arvioidaan näin uudelleen ja sille annetaan emotionaalinen merkitys. Fludernikin mukaan kokemuksista tulee kerrottavia siksi, että niillä on kertojalleen emotionaalista merkitystä: mieleenpainuvat kokemukset ilmenevät usein juuri tapahtumasarjoina.
Fludernikin mukaan luonnollisen kertomuksen ymmärtäminen edellyttää viittä kognitiivista kehystä, jotka ovat 1) toiminta 2) kertominen 3) kokeminen 4) näkeminen ja 5) reflektointi. Fludernikin mukaan myös kaunokirjallisuuden lukijat kerronnallistavat lukemaansa näiden kehysten avulla.
Fludernikin mukaan luonnollinen keskusteluun ja suulliseen perinteeseen pohjaava tarinankerrontatilanne alkaa kehittyä kaunokirjallisuudeksi luku- ja kirjoitustaidon leviämisen myötä. Tässä vaiheessa henkilökohtaiseen kokemukseen pohjautuva kertomisen kehys syrjäytyy yksikön kolmannessa persoonassa kerrottujen tarinoiden tieltä. Yksikön kolmannessa persoonassa kerrottu kokemuksellinen esitys on Fludernikin mukaan epäluonnollinen, sillä se perustuu loogiseen mahdottomuuteen. Kuitenkin yleistyessään yksikön kolmannen persoonan kerronta luonnollistuu siten, että kuulijat eivät kiinnitä sen epäloogisuuteen enää huomiota, vaan se vakiintuu ja muuttuu uudenlaiseksi kognitiiviseksi kehykseksi. Fludernikin mukaan kaunokirjallisen fiktion historiaa luonnehtiikin toistuva epäluonnollisten tai "luonnottomien" kerronnan muotojen muuttuminen vakiintuneiksi ja "luonnollisiksi".
Fludernik käyttää termiä luonnollinen lainausmerkeissä, koska on selvää, että suullisetkin kertomukset ovat kulttuurin tuotteita ja muuttuneet vuorovaikutuksessa kirjallisten esitystapojen kanssa. Kerronnan muotojen historiallisen kehityksen alkupiste ”luonnossa” on teoreettinen fiktio. Toisaalta suullisen kerronnan malleille perustuvissa painetuissa kirjallisissa teksteissä kertomus ei synny vuorovaikutuksessa kertojan ja yleisön välillä.Erikieliset vastineet
| natural narrative | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- kertomus (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
HatavaraM&LehtimäkiM&TammiP2010
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:luonnollinen kertomus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:luonnollinen kertomus.)