luonnollistaminen

Määritelmä

1 lukijan pyrkimys sovittaa yhteen tekstuaalisia ristiriitoja luomalla ristiriidat kattavia, yleensä kerronnan psykologista uskottavuutta lisääviä tulkintamalleja

2 loogisesti mahdottoman tarinankerrontatilanteen muuttuminen hyväksyttäväksi

Selite

Esimerkeiksi luonnollistavasta lukutavasta käyvät tekstin poikkeuksellisten tyylipiirteiden tulkitseminen ilmaisuksi henkilöhahmon tajunnan vääristymisestä (ks. kertova ääni sekä kertojan kutsuminen epäluotettavaksi.

Käsitettä luonnollistaminen käytti ensimmäisenä Jonathan Culler teoksessaan Structuralist Poetics (1975). Luonnollistamisen käsitettä on käyttänyt myös Monika Fludernik viitatessaan prosessiin, jossa loogisesti mahdoton tarinankerrontatilanne (kuten toisen tai kolmannen persoonan kerronta) muuttuu hyväksyttäväksi ja vallitsevaksi.

Jan Alberin mukaan epäluonnollinen, ts. fyysisesti tai loogisesti mahdoton tilanne tai tapahtuma kaunokirjallisuudessa haastaa lukijan käsityskyvyn, ja siksi lukijat pyrkivät luonnollistamaan näitä tilanteita arkielämän kokemustensa ja kaunokirjallisten skriptien avulla. Alber hahmottelee seuraavat luonnollistamiseen tähtäävät lukustrategiat:

1. Tapahtumien tulkitseminen mielensisäisiksi tiloiksi kuten uniksi tai hallusinaatioiksi
2. Epäluonnollisten tapahtumien ja tilanteiden tulkinta ensisijaisesti temaattisina, ts. teoksen teemaa korostavina eikä mimeettisinä elementteinä.
3. Epäluonnollisten tapahtumien ja tilanteiden tulkinta allegorisiksi.
4. Skriptien yhdistäminen. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, jos kertoja on eläin tai esine. Luonnollistaakseen fyysisesti mahdottoman kerrontatilanteen lukija joutuu yhdistämään kaksi tulkintakehystä: sen, että eläimet tai esineet eivät puhu, ja sen, jossa niihin suhtaudutaan kuten kertoviin inhimillisiin subjekteihin.
5. Kehysten rikastaminen. Kun kerronnassa esiintyy loogisesti ristiriitaisia tilanteita, kuten vastakerrontaa tai toisensa poissulkevia tapahtumakulkuja, lukija joutuu venyttämään omia tulkintakehyksiään niin, että ne kattavat kohdatut epäluonnolliset elementit.

Alber toteaa, että luonnollistaminen on tärkeää kirjallisuuden kehittymisen kannalta: jos uusien lukukehysten luominen olisi mahdotonta, lukeminen typistyisi samojen, lukijan jo hallitsemien kognitiivisen kehysten toistamiseen yhä uudelleen ja uudelleen. Epäluonnollisten kertomusten merkitys onkin juuri siinä, että ne pakottavat lukijan laajentamaan ajatteluaan todellisen ja tutun ulkopuolelle.

Erikieliset vastineet

naturalization

englanti (English)

Lähikäsitteet

kerronnallistaminen (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

HatavaraM&LehtimäkiM&TammiP2010

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:luonnollistaminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:luonnollistaminen.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →