Oikeustiede:näyttökynnys
näyttökynnys
| näyttökynnys |
Tuomion perustaminen johonkin oikeustosiseikkaan edellyttää sitä, että kyseinen oikeustosiseikka tulee oikeudenkäynnissä riittävästi selvitetyksi.
Näyttökynnyksellä on yhteys todistustaakkaan, joka määrittelee sen, kumpi asianosainen kärsii haitallisen seuraamuksen jonkin oikeustosiseikan jäämisestä vaille riittävää näyttöä. Siihen, mitä voidaan pitää riittävänä näyttönä, vastaa näyttökynnys. Samalla näyttökynnys määrittelee sen, millainen epävarmuus hyväksytään siitä, että tuomion perusteeksi otettava seikka ei ole aineellisen totuuden mukainen eli vastaa todistelun kohteena olevaa tapahtumainkulkua. Tämän vuoksi näyttökynnystä voidaan pitää todistustaakan oikeuspoliittisena osana.
Näyttökynnyksellä on yhteys myös yksittäisessä jutussa suoritettavaan todistusharkintaan, jossa tuomioistuin määrittelee sen, miten luotettavasti oikeustosiseikasta esitetty näyttö todistaa todistusteemasta. Näytön arvioinnissa tuomioistuin tukeutuu kokemussääntöihin, ja todistusharkintaa pidetään empiirisenä ja loogisena toimintana. Kannanotto näytön riittävyyteen sekä siihen, sovelletaanko todistustaakkaa, on puolestaan oikeuskysymys.
Näyttökynnys rikosasiassa: Rikosasian näyttökynnyksestä voidaan puhua myös tuomitsemiskynnyksenä. Aikaisemmin tuomitsemiskynnyksenä on pidetty "täyttä näyttöä" eli ratkaisijan vakuuttamiseen riittävää korkeammanasteista todennäköisyyttä. Sittemmin tuomitsemiskynnykseksi on oikeuskäytännössä vakiintunut "varteenotettavan epäilyn" vaatimus, jota myös laissa (OK 17:2.3) käytetään. Tuomitsemiskynnyksen ylittyminen edellyttää, että syytteen teonkuvauksessa vedotuista rikostunnusmerkistötekijöistä esitetään riittävä selvitys, jonka puutteet eivät voi koitua vastaajan vahingoksi. Lisäksi vastaajan eduksi vaikuttavat hypoteesit on voitava selvityksen perusteella sulkea pois sellaisella varmuudella, että hänen syyllisyydestään ei esimerkiksi jutun laatuun ja laajuuteen nähden voi jäädä varteenotettavaa epäilyä.
Näyttökynnys riita-asiassa: Näyttökynnyksen ylittyminen riita-asiassa ei edellytä yhtä vakuuttavaa näyttöä kuin rikosprosessuaalisen tuomitsemiskynnyksen ylittyminen. Aikaisemmin riita-asioissa normaalinäyttökynnyksenä, eli näyttökynnyksenä, jota lähtökohtaisesti sovelletaan, pidettiin rikosprosessin tavoin "täyttä näyttöä". Täyden näytön vaatimuksesta katsottiin kuitenkin voitavan poiketa sellaisissa tilanteissa, joissa laki poikkeuksellisesti edellytti alemmanasteista todennäköisyyttä tai täyttä näyttöäkin vakuuttavampaa todennäköisyyttä.
Täyden näytön vaatimuksesta on luovuttu riita-asioissa, joissa normaalinäyttökynnys on uskottavan näytön vaatimus (OK 17:2.2). Uskottavalla näytöllä tarkoitetaan jonkinlaista järkevää näyttöenemmyyttä. Tämä näyttövaatimus liittyy näyttöenemmyysperiaatteena tunnettuun näytön arvioinnin teoriaan ja sen on katsottu ilmaisevan oikeuskäytännössä jo aikaisemmin sovellettua näyttökynnystä. Aikaisemman oikeuskäytännön perusteella ei kuitenkaan voida sanoa, että tuomioistuimet riita-asioissa aina soveltaisivat jotakin tiettyä näyttökynnystä.
Riita-asioiden näyttökynnys on rikosprosessuaaliseen tuomitsemiskynnykseen verrattuna joustavampi ilmiö. Näytöltä vaadittavasta vahvuudesta voidaan säätää lisäksi erityislaeissa, minkä lisäksi normaalinäyttökynnyksestä poiketaan, milloin "asian laatu" sitä vaatii (OK 17:2.4). Näyttökynnyksen korkeuteen, kuten todistustaakan jakoonkin, voivat vaikuttaa esimerkiksi kokemusperäinen todennäköisyys, asianosaisten aihe varautua todisteluun ja mahdollisuus esittää näyttöä sekä juttuun sovellettavien aineellisoikeudellisten normien tavoitteet.Kirjoittaja: Timo Saranpää
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
FrändeD1998, KlamiHT2000, SaranpääT2010, SaranpääT2013
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:näyttökynnys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:näyttökynnys.)