lausunto- ja kuulemismenettely lainvalmistelussa


lausunto- ja kuulemismenettely lainvalmistelussa

Määritelmä vaihe, jossa perusvalmistelussa valmistuneesta säädösehdotuksesta pyydetään kirjallisia lausuntoja tai järjestetään kuulemistilaisuuksia

Selite

Lausunto- ja kuulemismenettely on lainvalmistelun julkisuuden kannalta olennainen vaihe. Vaikka perusvalmistelussa komiteat ja työryhmät ovat saattaneet työnsä aikana kuulla asiantuntijoita ja järjestää seminaareja tai keskustelutilaisuuksia, komitean ehdotus tulee usein vasta komiteanmietinnön valmistumisen jälkeen julkisesti arvioitavaksi. Normaali menettely on se, että ministeriöt pyytävät komiteanmietinnöstä tai muusta säädösehdotuksesta eri tahoilta kirjalliset lausunnot. Erityisen tärkeätä on harkita, keneltä lausunto pyydetään ja mihin kysymyksiin ainakin halutaan asiantuntijoiden ottavan kantaa. Lausunnonantajille varataan lainsäädäntöhankkeesta riippuen 1–6 kuukautta aikaa lausunnon antamiseen.

Ministeriöille toimitetuista kirjallisista lausunnoista laaditaan tiivistelmä. Siinä selostetaan, miten lausunnonantajat ovat ylipäätään uudistukseen suhtautuneet ja mitä yksityiskohtaisia huomautuksia niillä on ollut säädösehdotuksiin. Säännönmukaisesti lausuntopalaute tuo esiin uusia näkökohtia ja lisätietoa. Myös lausunnonantajien kannalta lausuntomenettely on tärkeää. Se antaa tietoa valmisteilla olevasta uudistuksesta. Samoin menettely avaa mahdollisuuden vaikuttaa uudistuksen sisältöön sekä auttaa varautumaan tulossa olevaan uudistukseen.

Kirjallisen lausuntomenettelyn sijasta tai sitä täydentämään on 2000-luvulla yhä enemmän ryhdytty järjestämään suullisia kuulemistilaisuuksia. Usein tällaisen kevyemmän kuulemisen syynä on ollut se, että kirjallisten lausuntojen hankkimiseen ei ole ollut lakihankkeen kiireellisyyden vuoksi aikaa. Suullisten kuulemistilaisuuksien myönteisiä piirteitä on niiden tarjoama mahdollisuus vuoropuheluun lainvalmistelijoiden ja tilaisuuksien osallistujien kesken. Sittemmin 2010-luvulla jopa ministerit ovat kiertäneet ympäri maata järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa, joissa on ollut esillä yhteiskuntapoliittisesti merkittäviä uudistuksia (esim. kuntauudistus ja ns. sote-uudistus).

Myös lainvalmisteluprosessin loppuvaiheessa voidaan kuulla ylimpiä tuomioistuimia. Perustuslain mukaan valtioneuvosto voi pyytää lausunnon esitysehdotuksesta korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta taikka molemmilta. Myös tasavallan presidentti voi lain vahvistamiseen liittyen pyytää ylimmiltä tuomioistuimilta lausunnon. Tällaisen lausunnon pyytäminen on verraten harvinaista, mutta lausunnon antaminen on tuomioistuimille perustuslaillinen velvollisuus. Sen sijaan muihin ministeriöiden lakihankkeita koskeviin lausuntopyyntöihin ylimmät tuomioistuimet reagoivat harkintansa mukaan.

Muissa pohjoismaissa lausunto- ja kuulemismenettely toteutetaan säännönmukaisesti kattavasti.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Matti Niemivuo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

Lorange BackerI2013A, s. 44-50, NiemivuoM2002, s. 80-81, TalaJ2005, s. 97-98, EIF-V, s. 609-610

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:lausunto- ja kuulemismenettely lainvalmistelussa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:lausunto- ja kuulemismenettely lainvalmistelussa.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →