funktio


funktio

Määritelmä

funktio on sääntö, f: A → B, joka liittää joukon A alkiohin jonkin joukon B alkion (matemaattinen määritelmä)
olion funktioita ovat kaikki ne asiat tai toiminnot, joita se tekee tai joista se on kausaalisesti vastuussa (funktio kykynä)
olion O funktioita ovat ne asiat, jotka ylläpitävät oliota tai sen toimintaa – piirteellä T on funktio F oliolle O, jos F on T:n sellainen vaikutus, joka jollain tapaa ylläpitää O:n toimintaa tai olemassaoloa (systeemiteoreettinen määritelmä)
olion O funktioita ovat ne asiat, jotka ovat historiallisessa prosessissa vaikuttaneet O:n valikoitumiseen tai konstruoitumiseen sellaiseksi, että sillä on tämä funktio (historiallinen tai etiologinen määritelmä)

Selite

Termillä ”funktio” voidaan viitata ainakin neljään erilaiseen funktion käsitteeseen, joista kaksi on deskriptiivisiä ja kaksi teleologisia tai normatiivisia käsitteitä. Tarkemmista funktion määritelmistä on useita eri variaatioita, mutta usein sitä ei määritellä eksplisiittisesti, jolloin samassakin tekstissä tapahtuu helposti huomaamattomia siirtymiä yhdestä käsitteestä toiseen.
1. Matematiikassa funktio määritellään useimmin joukko-opillisesti tietyn tyyppisenä kahden joukon välisenä relaationa: funktio f: A → B on sellainen sen lähtö- tai määrittelyjoukon A ja sen maali- tai kuvajoukon B välinen relaatio, että se liittää jokaiseen A:n alkioon yhden ja vain yhden B:n alkion, f(x) = y. Funktio tässä matemaattisessa mielessä ei ole käytössä vain matematiikassa, vaan se on tavallinen myös monissa matemaattista välineistöä tai käsitteistöä käyttävissä erityistieteissä. Lähinnä funktion matemaattista merkitystä sen käyttö on myös silloin, kun sillä halutaan ilmaista metaforisesti tarkemmin kvalifioimatonta riippuvuutta kahden suureen välillä, esim. kun fysikaalisella ilmauksella ”liike on ajan funktio” viitataan metaforisesti vaikkapa yhteiskunnallisiin liikkeisiin ja niiden tyypillisiin vaiheisiin.
2. Kun funktiolla viitataan mihin tahansa jonkin olion tai asian kykyyn tai aktuaaliseen toimintatapaan, kyseessä on nk. Cummins-funktio. Esimerkiksi sydämen yksi Cummins-funktio on pumpata verta, mutta myös sydämen kyky tuottaa tasaisesti sykkivää ääntä on sen toinen Cummins-funktio. Matemaattinen ja Cummins-funktio eivät ole normatiivisia tai teleologisia käsitteitä, ne eivät erottele ”tärkeitä” funktioita marginaalisista, eikä niiden suhteen voida puhua dysfunktionaalisuudesta.
3. Kun funktiolla viitataan jonkin elimen tai toiminnon funktioon kokonaisen organismin tai organisaation toiminnan mahdollistajana, kyseessä on usein systeemiteoreettisesti määritelty funktio, joka erotuksena Cummins-funktiosta on normatiivinen käsite, se on kokonaisuuden kannalta jollain tapaa hyödyllinen. Sikäli kun ei voida osaittaa sydämen aiheuttaman rytmisen sykkeen hyödyllisyyttä organismille, ei sitä voi pitää sydämen funktiona toisin kuin sydämen toimintaa veripumppuna, joka on elintärkeää koko organismille. Esimerkiksi Emile Durkheimin ja Talcott Parsonsin funktionalistisissa yhteiskuntateorioissa ”normaali” yhteiskunta nähtiin systeeminä, jonka valtioelimien ja muiden instituutioiden funktioksi nähtiin homeostaattisen ”terveellisen” tasapainotilan ylläpitäminen (Toulmin 1981, 189). Systeemiteoreettisella funktiolla pyritään usein selittämään tai ennakoimaan siitä vastaavan elimen tai toiminnon säilymistä tulevaisuudessa.
4. Toisin kuin systeemiteoreettisesti määritelty funktio, historiallisen tai etiologisen määritelmän mukainen nk. Wright-funktio määrittyy sen alkuperän perusteella. Wright-funktion tarkoituksena on selittää, miten aktuaalinen funktionaalinen rakenne on historiallisesti muotoutunut. Koneet ja laitteet ovat usein suunniteltuja palvelemaan jotain tarkoitusta ja tämä tarkoitus on vaikuttanut siihen, miten ne on konstruoitu. Vastaavasti esimerkiksi sydämen Wright-funktio on pumpata verta, sikäli kun voidaan olettaa, että luonnonvalinnassa tämä ominaisuus on tullut valikoiduksi juuri sen hyödyllisyyden vuoksi ja tämä funktio on historiallisesti vaikuttanut sydämen muotoutumiseen tehokkaaksi, kestäväksi ja autonomiseksi veripumpuksi.

Biologiassa darwinistisen luonnonvalintaan perustuvan evolutiivisen viitekehyksen hallitseva asema on tehnyt Wright-funktiosta tavallisimman funktiokäsitteen. On kuitenkin ollut tavallista, että koko funktion käsitettä ei määritellä, vaan siihen viitataan vain epäsuorasti (Bekoff & Allen 1995). 1980-luvulle saakka oli hyvin tavallista samaistaa funktion, luonnonvalinnan ja sopeutumisen käsitteet. Steven J. Gould ja Richard Lewontin esittivät kuitenkin kuuluisassa artikkelissaan “The spandrels of San Marco and the Panglossian paradigm: a critique of the adaptationist programme” (1979), että näiden käsitteiden kanssa on oltava tarkempi, muuten ajaudutaan nk. adaptationistiseen virhepäätelmään: siitä että jokin piirre tai ominaisuus vallitsee, vedetään johtopäätös, että se on 1. optimaalinen funktionaalinen sopeutuma ja 2. tullut luonnonvalinnan ohjaamassa sopeutumisprosessissa valituksi. Gouldin ja Lewontinin argumentin mukaan optimaalinen sopeutuneisuus on mahdollista vain erityisissä olosuhteissa ja osa luonnon valinnan tuottamista organismien ominaisuuksista eivät ole millään tavalla funktionaalisia, vaan pikemminkin rakenteellisia sivutuotteita. Pelkästä piirteen hyödyllisyydestä ei seuraa, että se olisi sopeutumisprosessin tulos. Gould ja Lewontin (1979) sekä Gould ja Vrba (1981) vaativat että sopeutumisväite edellyttää erityistä ja erillistä evidenssiä sopeutumisprosessista, joka sopeutuman on tuottanut. Samalla he samaistivat sopeutuman ja funktion käsitteet (Wright-funktio) ja haluavat erottaa ne muista luonnonvalinnan vaikutuksista (effects). Erityisesti sopeutuma on erotettava eksaptaatiosta, joka on joko hyödyllinen luonnonvalinnan sivutuote tai johonkin sellaiseen funktioon sopeutunut, jota se ei enää palvele. Esimerkiksi monien lintujen sulkapeite on ilmeisesti alun perin sopeutuma lämmönsäätelyä varten, mutta on nykyään hyödyllinen lentämisessä. Funktion käsitteen sitominen vain Wright-funktioon ja sopeutumisprosessiin on yksi muttei kuitenkaan ainoa tapa määritellä funktion, sopeutumisen ja luonnonvalinnan käsitteiden suhteita biologiassa.

Erikieliset vastineet

function	englanti (English)
función	espanja (español)
funzione	italia (italiano)
função	portugali (português)
fonction	ranska (français)
funktion	ruotsi (svenska)
Funktion	saksa (Deutsch)
funktsioon	viro (eesti)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

Bekoff&Allen1995, Gould&Lewontin1979, Gould&Vrba1982, Toulmin1981

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:funktio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:funktio.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →