pakkolunastus (ympäristöoikeus)


pakkolunastus (ympäristöoikeus)

Määritelmä Pakkolunastuksella (ekspropriaatio) tarkoitetaan yleisesti yksityiselle kuuluvan omistusoikeuden pakkotoimin tapahtuvaa siirtämistä yhteiskunnalle. Nykyisin tätä toimenpidettä kutsutaan julkisoikeudessa vain lunastukseksi. Muunlaista lunastusta tapahtuu muun muassa yritysoikeudellisissa oikeussuhteissa.

Selite

Yksityisen omaisuuden pakkolunastaminen edellyttää perustuslaissa säädettyjen kriteerien täyttymistä (omaisuudensuoja). Perustuslain mukaan pakkolunastus on mahdollinen, kun siitä säädetään tavallisella lailla ja lunastaminen tapahtuu yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan (2000, 15 § 2. mom.). Tähän perustuen lunastus on sallittu tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä säädetyssä lunastuslaissa (603/1977) tarkoitetuin edellytyksin. Jos lunastus tapahtuisi muuhun kuin yleiseen tarpeeseen tai muuta kuin täyttä korvausta vastaan, asiasta on säädettävä perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Pakkolunastus tulee kysymykseen etenkin silloin, kun yksityisen kanssa ei saada aikaan vapaaehtoista luovutusta. Pakkolunastuksen käsitteeseen ei sitä vastoin kuulu omaisuuden vastikkeeton menettäminen esimerkiksi luvattoman teon liitännäisseuraamuksena tai muutoin poikkeuksellisissa oloissa; tällöin seuraamuksena puhutaan omaisuuden menettämisestä valtiolle.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HolloE1984, OjanenI1978

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:pakkolunastus (ympäristöoikeus). (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:pakkolunastus (ympäristöoikeus).)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →