Filosofia:transsendentaalinen minä
transsendentaalinen minä | transsendentaalinen ego
| transsendentaalinen minä | |||
| transsendentaalinen ego |
Määritelmä
Husserlilla tietoisuuden subjekti
Selite
Kant erotteli empiirisen egon, joka ilmenee tavallisessa itsetietoisuudessa transsendentaalisesta tai puhtaasta egosta tai minästä, jota ei voida tuntea, mutta jo on edellytettävä, jotta kokemuksellamme on siihen tarvittava yhtenäisyys.Edmund Husserl (1859-1938) kutsui transsendentaaliseksi minäksi tietoisuuden subjektia tai kokevaa minää. Vaikka termissä on kantilainen vivahde, Husserlin käsitys ei kuitenkaan ole kantilainen, sillä minä on yksilöllinen universaalin sijaan ja läpikotaisin ajallinen, ollen jatkuvassa muutoksessa. Tästä johtuu, että maailmassa merkitykset rakentuvat kaikkien yksilöiden kokonaisuudesta (intersubjektiivisuus).Husserl erottaa transsendentaalisessa minässä kolme eri merkitystä: 1) minänapa (Ichpol) 2) persoona (Person) ja minä kaikessa konkreettisuudessaan monadina (Monad). Nämä kaikki viittaavat puhtaan kokemuksen rakenteisiin ja hahmottavat elämysvirtaa sellaisena kuin se on annettu transsendentaalisen reduktion jälkeen. Minänapa on intentionaalisten aktien subjekti, ajallinen muodostelma, joka viittaa aina omaan menneisyyteensä. Ajassa muodostuva hahmo on transsendentaalinen persoona ja transsendentaalisen minän persoonallisuus - persoona on menneisyytensä siinä mielessä että se viittaa aina aiempaan olemiseensa. Husserl esittää esimerkiksi arvostelman muodostumisen - jokainen arvostelma tulee osaksi persoonaa jollakin tavalla ja jatkuu siinä sittenkin kun itse arvostelman muodostamistilanne on mennyt ohi. Sama koskee vakaumusta, uskomusta, päätöstä tai tunnetta. Siten voidaan sanoa, että persoona muodostuu ajassa vakiintuvien ja kerrostuvien kokemusten kokonaisuutena. Transsendentaalisen minän käsittäminen monadina viittaa puolestaan G. W. Leibnizin (1646-1716) metafyysiseen näkemykseen, jonka mukaan substanssit eivät ole keskenään suorassa kausaalisessa vuorovaikutuksessa, vaan heijastavat tai ilmaisevat toisiaan. Siten Husserlin mukaan minä kaikessa konkreettisuudessaan kattaa aktiensa intentionaaliset kohteet kohteinaan, ei vaikuttavina syinä tai aikaansaatuina vaikutuksina. Siten transsendentaalinen minä määrittyy jatkuvasti kahdella eri tavalla - toisaalta suhteeessa omaan menneisyyteensä (persoona), toisaalta suhteessa intentionaalisiin objekteihin (monadisuus). Minä on jatkuvasti suhteessa myös toisiin tietoisuuksiin ja intersubjektiiviseen maailmaan. Siten minä ei ole yksin.Teoksessa Sein und Zeit (1927) Martin Heidegger (1889-1976) kritisoi Husserlin käsitystä transsendentaalisesta minästä. Hänen mukaansa ei riitä, että persoona määritellään aktien suorittajaksi, vaan on myös selitettävä mitä aktien suorittaminen tarkoittaa. Heidegger kritisoi myös Husserlin näkemystä persoonasta hengen ja ruumiin yhdistelmänä. Kokonaisuus on jotain enemmän kuin vain yhdistelmä. Hän katsoo, että näiden ongelmien taustalla on Husserlin liiallinen sitoutuminen kartesiolaisuuteen. Heidegger ehdottaa tilalle omaa täälläolo-ontologiaansa.
Erikieliset vastineet
| transcendental ego | englanti (English) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:transsendentaalinen minä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:transsendentaalinen minä.)