nautinta

Tämä sivu on vielä tarkistamatta

Määritelmä kiinteistö- ja esineoikeudessa nautinta tarkoittaa esineen sellaista tosiallista hallintaa, joka ilmentää oikeudellisesti suojattua asemaa

Selite

Omistusoikeus ja muut määräysvaltaa esineeseen tuottavat oikeudet perustavat haltijalle myös nautintaoikeuden. Kääntäen nautinnan perusteella saatetaan päätellä oikeuden olemassaolo, silloin kun riittäviä asiarjaperusteita ei ole olemassa. Kiinteistöoikeudessa nautinnalla on merkitystä, joskin nykyisin enää rajallisesti, luovutukseen liittyvän saantosuojan yhteydessä.

Nautintaa on Suomen lain mukaan kahdentyyppistä, määräaikaista ja ylimuistoista. Ylimuistoisen nautinnan merkitys on enää vähäinen liittyen esimerkiksi tiettyihin kalastus- ja muihin luonnonvaraoikeuksiin (välirajalain (31/1902) 4 §).

Hallinnan (possessio) käsitteestä nautinta eroaa siinä, että hallinta tarkoittaa tosiasiallista tilaa, joka ei nautinnan tavoin kaikissa oloissa anna oikeussuojaa omistus- tai muun oikeuden haltijaa vastaan (poikkeuksena esimerkiksi esineen pidätysoikeus); vilpillisessä mielessä oleva haltija voi joutua luovuttamaan esineen sen oikealle omistajalle. Nautinta antaa tapauskohtaisesti suojaa aina ja vain silloin, kun oikeusjärjestyksen osoittamat kriteerit täyttyvät, koska oikeuden olemassaolo muutoin säännönmukaisesti tulee osoittaa asiakirjatiedolla.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Erkki Hollo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

KartioL2001, Zitting&Rautiala1982

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 25.4.2024: Oikeustiede:nautinta. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:nautinta.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →