Oikeustiede:välittömyysperiaate prosessioikeudessa/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Oikeuskehitys ja vertailua
Vanhemmissa kehittymättömissä oloissa oli tavallista, että asianosaiset itse henkilökohtaisesti selvittivät asiaansa oikeuden istunnossa (käräjillä), jossa riita ratkaistiin välittömästi samassa istunnossa. Vielä keskiajalla oikeudenkäyntimenettely oli meillä pääasiallisesti suullista ja välitöntä. Kirjallinen menettely levisi 1600-luvulla perustetuista ylioikeuksista vähitellen alioikeuksiin, joissa menettely muuntui ns. suullis-pöytäkirjalliseksi. Siinä henkilöiden suullisetkin laus¬mat merkittiin pöytäkirjaan, joka oli jutussa annetun tuomion perustana. Tällöin välittömyysperiaate ei täydellisesti toteutunut. Näin oli erityisesti silloin, kun jutun käsittelyä oli lykätty istunnosta toiseen.
Vuoden 1993 alioikeusuudistuksen yhtenä tavoitteena oli mahdollisimman suuren välittömyyden toteuttaminen. Riita-asiain alioikeusmenettely uudistettiin tämän mukaisesti 1.12.1993 lukien. Rikosasioiden osalta vastaava uudistus toteutettiin 1.10.1997.
Välittömyysperiaatteen aatehistoriallinen perusta on Ranskan suuren vallankumouksen taustalla olleissa ihmisoikeusvaatimuksissa. Niiden seurauksena oikeudenkäyntimenettelyn uudistukset muissa Pohjoismaissa ja yleensä Euroopassa ovat 1800-luvulta alkaen perustuneet suullisuuden ja välittömyyden periaatteille. Erityistä huomiota on kiinnitetty todistelun välittömyyteen, mistä on kuitenkin poikettu tietyissä pakottavissa tapauksissa. Varsinaisen käsittelyn välittömyys on yleensä pyritty turvaamaan edeltävän valmistelun avulla.
Välittömyysperiaatteen merkitys ja suhde lähi-instituutioihin
Välittömyysperiaate on eräs tärkeimmistä prosessiperiaatteista. Periaatteen etuna on tuomioistuimen suora kosketus oikeudenkäynnissä esiintyviin henkilöihin. Tällöin tuomioistuimella on paremmat edellytykset arvioida esitettyjä todisteita ja tehdä aineellisesti oikea tuomio (aineellisen totuuden periaate ja parhaan todistusaineiston periaate).
Aineellisen totuuden turvaamisen lisäksi todistelun välittömyydellä on myös sinänsä itseisarvo, varsinkin rikosasioissa. Se turvaa syytetylle mahdollisuuden tehdä todistajalle kysymyksiä. Tämä oikeus on nimenomaisesti vahvistettu YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (14 artiklan 3e kohta) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (6 artiklan 3d kohta).
Välittömyysperiaate on läheisessä yhteydessä suullisuusperiaatteeseen. Lisäksi näiden periaatteiden johdonmukainen noudattaminen edellyttää keskitysperiaatteen soveltamista oikeudenkäynnissä (ks. keskitysperiaate prosessioikeudessa). Näistä kolmesta toisiinsa läheisessä yhteydessä olevasta menettelyperiaatteesta ensisijainen ja tärkein on välittömyysperiaate, jonka merkitys on itseisarvoinen. Siitä ei sen vuoksi tule joustaa prosessiekonomian nimissä yhtä helposti kuin on mahdollista käytännöllisluonteisempien suullisuus- ja keskitysperiaatteiden kohdalla.
Lisäksi välittömyysperiaate täydentää kontradiktorista periaatetta. Välittömällä läsnäololla varmistetaan asianosaisten oikeus tulla kuulluksi kaikista ratkaisuun vaikuttavista seikoista ja osallistua siihen johtavaan diskurssiin.
Pääkäsittelyn välittömyys
Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä niin riita- kuin rikosasioissakin koko oikeudenkäyntiaineisto on esitettävä asian ratkaisevalle tuomioistuimelle, jonka jäsenet eivät saa vaihtua pääkäsittelyn aikana. Jos tuomioistuimeen joudutaan kesken pääkäsittelyn päätösvaltaisuuden puutteen vuoksi ottamaan uusi jäsen, asiassa on toimitettava uusi pääkäsittely (oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 1 §:n 2 momentti ja laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 6 luvun 11 §:n 1 momentti).
Säännösten tarkoituksena on pääkäsittelyn välittömyyden turvaaminen siten, ettei tuomari ratkaisussaan joudu nojautumaan sellaiseen oikeudenkäyntiaineistoon, jota ei ole esitetty välittömästi hänen saapuvilla ollessaan. Pääkäsittelyn välittömyys oli merkittävä uudistus verrattuna vanhaan alioikeusmenettelyyn, jossa tuomarit usein vaihtuivat asian käsittelyn lykkäämisen jälkeen.
Oikeudenkäyntiaineistona pääkäsittelyssä annettavassa tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain pääkäsittelyssä esitetty aineisto (oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 2 §:n 1 momentti ja laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 11 luvun 2 §:n 1 momentti). Jos asiassa joudutaan toimittamaan uusi pääkäsittely, tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain siinä käsittelyssä esitetty. Poikkeustilanteen muodostaa pääkäsittelyn mahdollinen täydentäminen. Tällöin tuomiossa saadaan ottaa huomioon myös siinä esitetty aineisto.
Todistelun välittömyys
Oikeudenkäynnin välittömyydellä on erityinen merkitys henkilötodistelussa, jossa sitä on pyritty turvaamaan nimenomaisilla oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n kieltosäännöksillä.
Ensinnäkään tuomioistuimessa ei pääsääntöisesti saa käyttää kirjallista yksityisluonteista kertomusta, joka on annettu vireillä olevan tai alkavan oikeudenkäynnin varalta. Toiseksi tuomioistuimessa ei pääsääntöisesti saa käyttää todisteena esitutkintapöytäkirjaan tai muulle asiakirjalle merkittyä tai muulla tavalla tallennettua lausumaa. Tällainen muu tallenne voi olla esimerkiksi äänite tai videotallenne.
Eräissä tilanteissa esitutkintapöytäkirja taikka muu asiakirja tai lausuma voidaan kuitenkin tuomioistuimen luvalla ottaa oikeudenkäynnissä poikkeuksellisesti huomioon. Näin on esimerkiksi silloin, kun lausuman antajaa ei voida kuulustella pääkäsittelyssä tai pääkäsittelyn ulkopuolellakaan. Lisäksi eräiden erityisesti suojelun tarpeessa olevien henkilöryhmien kuten alle 15-vuotiaiden lasten ja henkisesti häiriintyneiden henkilöiden esitutkinnassa antamaa videotallenteeseen tai siihen rinnastettavaan muuhun kuva- ja äänitallenteeseen tallennettua kuulustelua saadaan käyttää tuomioistuimessa todisteena, jos syytetylle on varattu asianmukainen mahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä.