Oikeustiede:ositus/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Oikeusvertailu. Yleensä kaikissa oikeusjärjestyksissä toimitetaan avioliiton päättyessä puolisoiden varallisuussuhteen purkaminen. Järjestelmät eroavat toisistaan ensiksikin siinä suhteessa, mikä omaisuus kuuluu toimituksen piiriin. Kysymys on siitä, jaetaanko kaikki puolisoiden varallisuus siitä riippumatta, milloin ja miten omaisuus on saatu, kuten yleensä Pohjoismaissa, vai jaetaanko ainoastaan avioliiton aikana avioliittoa varten yhteisin ponnistuksin hankittu omaisuus, kuten esimerkiksi Saksassa. Toiseksi järjestelmät eroavat siinä suhteessa, noudatetaanko jaossa kaavamaista puolitusta, joka on ollut lähtökohtana Pohjoismaissa, vai perustuuko jako harkinnanvaraisiin seikkoihin, kuten esimerkiksi Englannissa. Lisäksi jakomenettelyssä on eroja. Useissa oikeusjärjestyksissä omaisuuden jakokysymykset ratkaistaan avioeron yhteydessä, mutta esimerkiksi Pohjoismaissa ositus toimitetaan avioeron jälkeen erikseen.
Oikeuskehitys. Vuonna 1930 voimaan tulleen avioliittolain (234/1929) kaksi ositusta koskevaa pääperiaatetta ovat ensiksikin kaiken puolittaminen. Jollei avioehtosopimuksesta tai muusta erityisestä perusteesta muuta johdu, osituksen kohteena ovat kaikki puolisoiden varat riippumatta siitä, milloin ja millä tavalla puoliso on varat saanut. Toiseksi puolisoilla on keskinäinen sopimusvapaus. Avioehtosopimuksella, joka voidaan laatia myös avioliiton aikana, voidaan sopia, että mikä tahansa puolison omaisuus jää puolittamisen ulkopuolelle.
Avioliittolain voimassa ollessa kaavamaista puolittamista tai avioehtosopimusta sellaisenaan noudattavasta osituksesta on pyritty siirtymään joustavampiin järjestelmiin, joissa voidaan ottaa huomioon yksilöllisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Vuodesta 1976 alkaen puolison kuolemaan perustuvassa osituksessa leski ei ole ollut velvollinen suorittamaan tasinkoa ensiksi kuolleen perillisille, ja vuodesta 1988 alkaen (411/1987) on voitu poiketa ositusta koskevista säännöksistä ja avioehtosopimuksen määräyksistä, jos ne johtavat kohtuuttomuuteen (osituksen sovittelu).
Tosiasiallinen merkitys. Ositus voidaan toimittaa avioeron tai puolison kuoleman perusteella. Vuosittain vajaat 20 000 avioliittoa päättyy puolison kuolemaan ja vajaat 15 000 avioeroon. Lesken ja perillisten välillä toimitetaan ositus nykyään vain harvoin, koska yleensä leskellä on elinikänsä oikeus pitää hallussaan jakamattomana puolisoiden tärkein omaisuus, nimittäin asunto ja asuntoirtaimisto. Jäämistöosituksista on ilmeisesti tavallisin molempien puolisoiden kuoltua kummankin sukujen välillä ennen perinnönjakoa toimitettava ositus. Avioero-ositus toimitetaan yleensä aina kun puolisoilla on hiukankin varoja.
Perusrakenne. Ositus on tapana jaotella laskennalliseen ja reaaliseen vaiheeseen. Laskennallisessa vaiheessa lasketaan tasingon suuruus ja reaalisessa vaiheessa määrätään, millä omaisuudella tasinko suoritetaan.
Laskennallisen vaiheen aluksi luetteloidaan kummankin puolison varat ja velat sellaisina kuin ne olivat ositusperusteen syntyhetkellä. Ositusperuste syntyy silloin, kun puoliso kuolee tai kun avioerohakemus jätetään tuomioistuimen kansliaan. Luetteloinnin yhteydessä määritetään varojen ja velkojen arvo osituksen toimittamishetken käyvän arvon mukaan. Jos puolisot omistavat yhdessä omaisuutta taikka jos he ovat yhdessä vastuussa jostain velasta, luetteloinnin yhteydessä ratkaistaan, mikä on kummankin osuus. Tämän jälkeen katetaan velat. Tällä tarkoitetaan sitä, että puolison varojen arvosta vähennetään hänen vastattavanaan olevien velkojen arvo. Yleensä velat vähennetään avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvosta, mutta muun muassa avio-oikeudesta vapaan omaisuuden hankkimiseksi tai parantamiseksi tehty velka vähennetään avio-oikeudesta vapaan omaisuuden arvosta.
Velkojen kattamisen jälkeen on selvillä puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö. Tämän jälkeen puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöt lasketaan yhteen. Jos puoliso on avioliittolain kieltämällä tavalla vähentänyt avio-oikeuden alaista omaisuuttaan tai lisännyt velkojaan ja siitä on aiheutunut säästön vähentyminen, korjataan tämän menettelyn vaikutus antamalla toiselle puolisolle niin sanottua vastiketta. Vastike annetaan yleensä yhteenlasketusta säästöstä. Vastikkeiden antamisen jälkeen jäljelle jäänyt säästö puolitetaan puolisoiden kesken. Säästön puolikkaan ja puolisolle annetun vastikkeen summa on niin sanottu avio-osa, joka puolison tulee osituksessa saada. Avio-osan ja puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästön erotus on nimeltään tasinko, jonka vähemmän säästöä omistava on oikeutettu saamaan enemmän omistavalta.
Jos katsotaan, että osituslaskelman lopputulos on puolison kannalta kohtuuton, ositusta voidaan sovitella. Tällainen sovittelu tarkoittaa tasingon määrän muuttamista. Kohtuuttomuutta harkittaessa otetaan huomioon avioliiton kesto, puolison toiminta yhteisen talouden hyväksi sekä omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Osituksen reaalisessa vaiheessa ratkaistaan tasingon laatu ja sen suorittaminen. Tasingon suorittajalla on oikeus valita, tahtooko hän suorittaa tasingon rahana vai muulla omaisuudella. Muu kuin rahatasinko voi olla yleensä vain avio-oikeuden alaista omaisuutta.
Menettelyllisesti ositus voidaan toimittaa joko puolisoiden keskenään sopimalla tavalla sovinto-osituksena tai pesänjakajan toimittamana toimitusosituksena. Jos puolisot eivät voi sopia osituksestaan, puoliso voi vaatia, että tuomioistuin määrää pesänjakajan toimittamaan osituksen. Pesänjakajalla on toimituksessa oikeus ratkaista kaikki toimitukseen liittyvät kysymykset. Hänen ratkaisuunsa voidaan hakea muutosta moittimalla ositusta tuomioistuimessa.
Suhde lähi-instituutioihin. Osituksella on läheiset yhteydet perinnönjakoon. Menettelyllisesti toimitusosituksen ja toimitusjaon toimittaa samojen yleisten menettelysääntöjen mukaan pesänjakaja. Selvimpinä eroina ovat seuraavat seikat. Ensiksikin osituksessa puolisoiden velkoja ei makseta. Sen sijaan perinnönjakoa ei voida toimittaa vastoin kuolinpesän osakkaan tahtoa ennen kuin perittävän ja kuolinpesän velat on maksettu. Toiseksi osituksessa muun omaisuuden kuin tasingon omistusoikeus ei vaihdu. Sen sijaan perinnönjaossa osakkaiden yhteishallinto-organisaation, siis kuolinpesän hallitseman kaiken omaisuuden omistus siirtyy kullekin osakkaalle.