seurausetiikka | konsekventialismi


seurausetiikka
konsekventialismi

Määritelmä käsitys, jonka mukaan teon moraalinen arvo arvioidaan pelkästään teon seurausten arvon avulla

Selite Seurausetiikka eli konsekventialismi ottaa tekojen moraalisen arvon mittapuuksi niiden tuottaman hyödyn ja haitan. Tulee siis toimia niin, että seurausten kokonaishyöty suhteessa haittoihin on mahdollisimman suuri. Ongelmaksi muodostuvat hyötyjen ja haittojen määrittelemistä ja mittaamista koskevat kysymykset, joihin seurausetiikka etsii vastauksia. Seurausetiikan piirissä on suuri joukko erilaisia teorioita, joilla on eri lähtökohtia. Jotkut konsekventialistiset teoriat pyrkivät esimerkiksi maksimoimaan teosta saatavan hyödyn ja toiset pyrkivät määrittelemään tavoiteltavan hyvän (esimerkiksi perfektionistiset teoriat).
Vaikutusvaltaisin seurauseettinen suuntaus on ollut utilitarismi, jonka perustivat Jeremy Bentham (1748–1832), John Stuart Mill (1806–1873) ja Henry Sidgwick (1838–1900). Utilitaristien mukaan hyödyn mittapuuna käytetään toiminnan seurausten tuottamaa tyytyväisyyttä, mielihyvää tai nautintoa, ja haitan vastaavasti tyytymättömyyttä, mielipahaa tai tuskaa. Myöhemmin siirryttiin puhumaan yleisesti hyvinvoinnista tai onnellisuudesta.

Lisätiedot lat. consequens=seuraus

Erikieliset vastineet

consequentialism

englanti (English)

Lähikäsitteet

hyve-etiikka (vieruskäsite)
normatiivinen etiikka (yläkäsite)
utilitarismi (alakäsite)
velvollisuusetiikka (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

OksanenMLaunisVSajamaS2010, PietarinenJ2015, Logos2007, CoppD2006, HallamaaJ2008

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Filosofia:seurausetiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:seurausetiikka.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →