Määritelmä
normatiivisen etiikan näkemys, jonka mukaan teko on moraalisesti oikein jos ja vain jos se tuottaa ainakin yhtä paljon hyvää kaikille niille, joihin teko vaikuttaa kuin mikä tahansa vaihtoehtoinen teko jonka henkilö voisi tehdä
Selite
Utilitarismi on yksi eniten huomiota saaneista ja kiistellyimmistä normatiivisista näkemyksistä nykyajan moraalifilosofian historiassa. Ensimmäisenä varsinaisena utilitaristina pidetään usein Jeremy Benthamia (1748–1832), joskin utilitaristisiksi luokiteltavia näkemyksiä on esitetty uuden ajan filosofiassa jo ennen häntä. 1800-luvun tärkeimmät utilitaristit olivat Benthamin ohella John Stuart Mill (1806–1873) ja Henry Sidgwick (1838–1900). Millin Utilitarism (1863) ja Sidgwickin The Methods of Ethics (1874) ovat utilitarismin klassikoita. 1900-luvulla tunnetuimmat utilitaristit ovat olleet R.M. Hare (1919–2002; Moral Thinking (1981)) ja Peter Singer (1946–; Practical Ethics (1979)). Kummatkin ovat sekä puolustaneet utilitarismia monin tavoin että soveltaneet sitä mitä erilaisimpiin käytännöllisiin eettisiin kysymyksiin. Nykyfilosofiassa utilitarismina pidetään kirjavaa joukkoa erilaisia moraalidoktriineja. Yleinen näkemys on, että kaikki moraalidoktriinit, jotka perustuvat tavalla tai toisella ajatukseen hyvinvoinnin (johon usein myös viitataan termillä ”utiliteetti”) tai jonkin muun hyvin vastaavankaltaisen asian maksimoimisesta maailmassa, edustavat utilitarismia. Nykyutilitaristisissa näkemyksissä voidaan erottaa eri muotoja: 1. Hedonistinen ja ei-hedonistinen utilitarismi. Hedonististen ja ei-hedonististen utilitaristien väliset erimielisyydet koskevat sitä, mitä hyvinvointi oikeastaan on tai mikä loppujen lopuksi tekee aistivien olentojen elämästä hyvää tai huonoa. Hedonistinen utilitaristi katsoo, että hyvää on nautinto kun taas ei-hedonistinen utilitaristi on sitä mieltä, että tekoja pitäisi arvioida sen perusteella, kuinka voimakasta preferenssien tyydytystä ja tyydyttymättömyyttä ne tuottavat (preferenssiutilitarismi). 2. Suora ja epäsuora utilitarismi. Tekoutilitarismin suhtautuminen tekoihin on suora, koska sen mukaan arvioitavan teon moraaliset ominaisuudet (esim. sen moraalinen vääryys, oikeus, huonous ja hyvyys) riippuvat itse arvioitavan teon seurauksista, kun taas niiden utilitarismin muotojen, joiden mukaan arvioitavan teon moraaliset ominaisuudet riippuvat jonkin muun kuin itse arvioitavan teon seurauksista, suhtautuminen tekoihin on epäsuoraa. Epäsuoran utilitarismin tunnetuin päämuoto on sääntöutilitarismi, jonka puitteissa voidaan esimerkiksi katsoa, että teko on moraalisesti oikein, jos ja vain jos se on sopusoinnussa sellaisten sääntöjen kanssa, jotka maksimoisivat hyvinvoinnin, jos kaikki moraaliset toimijat noudattaisivat kyseisiä sääntöjä. 3. Totaali- ja keskiarvoutilitarismi. Totaaliutilitarismin mukaan oleellista on hyvinvoinnin maksimointi maailmassa, kun taas keskiarvoutilitarismin mukaan oleellista on olentojen keskimääräisen hyvinvoinnin maksimointi. 4. Optimoiva ja ei-optimoiva utilitarismi. Sellaista utilitarismia, jonka mukaan moraalisten toimijoiden pitäisi aina toimia moraalisesti parhaalla tavalla, voi kutsua optimoivaksi utilitarismiksi (sääntöutilitarismi), kun taas sellaista utilitarismia, jonka mukaan moraaliset toimijat eivät ole aina velvoitettuja toimimaan moraalisesti parhaalla tavalla, voi kutsua ei-optimoivaksi utilitarismiksi. 5. Positiivinen ja negatiivinen utilitarismi. Hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävä utilitarismi on aina positiivista, kun taas negatiivinen utilitaristi pyrkii esimerkiksi minimoimaan kärsimyksen maailmassa. 6. Objektiivinen ja subjektiivinen utilitarismi. Esimerkki objektiivisesta utilitarismista on sellainen utilitarismi, jonka mukaan teon moraaliset ominaisuudet riippuvat sen tosiasiallisista seurauksista hyvinvoinnin määrän suhteen. Esimerkki subjektiivisesta utilitarismista taas on sellainen utilitarismi, jonka mukaan teon moraaliset ominaisuudet riippuvat siitä, millaisia vaihtoehtoisia seurauksia kyseisen teon suorittamaan pystyvä toimija uskoo sillä voivan olla hyvinvoinnin määrän suhteen ja kuinka todennäköisinä hän pitää mitäkin seurauksia.
Lisätiedot
lat. utilitas=hyöty Lue lisää Logos-ensyklopediasta!
Lähdeviittaus tähän sivuun: Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:utilitarismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:utilitarismi.)
