Kirjallisuudentutkimus:decorum
decorum
| decorum |
Määritelmä
1) sopivuus, hyvä tapa, etiketti
2) standardi tai säännöstä sille, mitkä kielenkäyttötavat, tyylit, henkilöhahmot, muodot ja tapahtumat ovat soveliaita kirjallisessa esityksessä
2) standardi tai säännöstä sille, mitkä kielenkäyttötavat, tyylit, henkilöhahmot, muodot ja tapahtumat ovat soveliaita kirjallisessa esityksessä
Selite
Aristoteles ja Horatius käsittelevät kysymystä runousopeissaan ja Cicero puhetaidon oppaassaan. Platonilla periaate (kr prepon) esiintyy vaatimuksena teoksen tyylin, melodian ja rytmin sopivuudesta aiheeseen ja tilanteeseen. Roomalaisessa retoriikan teoriassa myös termillä aptum (sopivuus) tarkoitetaan esitystavan ja tyylilajin sopeuttamista aiheen mukaan. Renessanssin aikaan italialainen Giraldi Cinthio määritteli teoksessaan Discorso intorno al comporre dei romanzi (1554): "Decorum on viehkeyttä ja asioiden soveltumista toisiinsa."
Erityisen tärkeinä sopivan ilmaisun sääntöjä pidettiin klassismin aikana 1600-1700-luvulla, jolloin varsinkin Ranskassa kehiteltiin säännöstöjä ja korostettiin korrektin, arvokkaan, selkeän, hyvien tapojen mukaisen kielenkäytön merkitystä. Ranskalainen Nicolas Boileau-Despréaux sekä englantilaiset Alexander Pope ja Samuel Johnson puhuivat decorumin puolesta. Romantiikan edustajat, kuten järvikoulun romantikot William Wordsworth ja Samuel Taylor Coleridge kokivat klassismin opit sietämättömän rajoittaviksi. Yhteisteoksensa Lyrical Ballads (1798) esipuheessa he kapinoivatkin "väärää hienostuneisuutta" vastaan.Lisätiedot
Latinan decorum=säädyllisyys, asianmukaisuus
Erikieliset vastineet
| decorum | latina (Latina) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:decorum. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:decorum.)