Kirjallisuudentutkimus:affektiharha
affektiharha
| affektiharha |
Määritelmä
uuskritiikin vastustama lukemisen malli, jossa kaunokirjallisessa teoksessa kuvatut tunteet ja teoksen aikaansaama psykologinen vaikutus sekoittuvat keskenään
Selite
Yhdysvaltalaisten W. K. Wimsattin ja Monroe C. Beardsleyn artikkelissaan "The Affective Fallacy" (1949) - ilm. myös Wimsattin teoksessa The Verbal Icon (1954) - käyttöön ottama käsite. Heidän mukaansa affektiharhassa runo sekoitetaan runon vaikutuksiin lukijassa. Wimsattin ja Beardsleyn mielestä sanataideteoksen lukijassa aiheuttamien tunnereaktioiden ei tule kuulua kirjallisuudentutkimuksen piiriin; näin ajatellen esim. Aristoteleen katharsis-teoria edustaa affektiharhaa. Wimsatt ja Beardsley varoittavat impressionistisen kritiikin vaaroista ja katsovat uuskriittiseen tapaan, että tutkijan tulee paneutua tekstiin, ja vain siihen. Teoksessaan Literary Essays (1956) David Daiches kritisoi näkemystä todeten, että affektiivisuus on välttämätöntä jotta pätevä lukija voisi välttää sen ontologisen harhan, jonka mukaan taideteos muka täyttää tarkoituksensa ja saavuttaa arvonsa pelkällä olemisellaan.
Lisätiedot
Englannin fallacy=virhepäätelmä, affective=tunteita herättävä
Erikieliset vastineet
| affective fallacy | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- intentioharha (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:affektiharha. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:affektiharha.)